Tampereen Kivimuseon perustaja Paavo Ilmari Korhonen nukkui pois Tampereella 98-vuotiaana joulukuussa 2018. Korhonen oli syntynyt 14.11.1920 Tampereella. Korhonen oli koulutukseltaan diplomi-insinööri ja työurallaan hän työskenteli muun muassa Tampellassa, Aaltosen kenkätehtaalla ja Rastor Oy:llä. Elämäntyönsä, 25 vuotta, hän teki kuitenkin Tampereen kaupungin järjestelypäällikkönä, jolloin hän oli mukana muun muassa Särkänniemen, pääkirjasto Metson ja Hervannan kaupunginosan suunnittelussa. Nuorempana hän harrasti muun muassa postimerkkeilyä ja valokuvausta ennen kuin kiviharrastus vei hänet mukanaan kuusikymppisenä.
94-vuotias Paavo Korhonen esittelee kivikokoelmaansa kotonaan vuonna 2014. Kuva: Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto
Kivien keräily sai alkunsa vuonna 1980, kun Korhonen poikkesi kesälomamatkallaan Eräjärvellä viljamakasiiniin rakennetussa kivinäyttelyssä. Siellä hän ihastui kivien kauneuteen ja päätti itsekin alkaa keräilemään kivi- ja mineraalinäytteitä. Eräjärveltä mukaan lähti myös Korhosen kokoelman ensimmäinen kivi, montebrasiitti, joka hän hankki sen mahtailevan nimen vuoksi. Eräjärvellä syntyi myös ensimmäinen ajatus oman kivimuseon perustamisesta: Särkänniemen akvaariota suunnitellessa Korhosen mieleen juolahti, että voisihan kiviäkin laittaa esille samaan tapaan kuin värikkäitä ja kauniita kalojakin – eikä kiviä tarvitsisi edes ruokkia!
Värikäs atsuriittinäyte ihastuttaa kävijöitä Kivimuseon näyttelyssä. Kuva: Sallamari Angeria / Museokeskus Vapriikki
Koska Korhosella ei ollut kivialan koulutusta, hän kartutti kivitietämystään hankkimalla ulkomailta englanninkielistä kirjallisuutta. Myöhemmin hän kirjoitti itsekin muutaman kivioppaan, koska suomenkielistä kivikirjallisuutta oli tuolloin edelleen vähän saatavilla. Kivitietämys karttui myös, kun Korhonen opiskeli kivien työstämistä. Hän hankki itselleen kiventyöstöön tarvittavat työvälineet, opetteli käyttämään niitä ja työsti myöhemmin itse satoja raakakiviä hiomalla niistä yhden sivun näkyviin. Ajanpuutteen vuoksi kivientyöstö jäi, kun keräilyinnostus vei yhä enemmän ja enemmän aikaa.
Korhosen kivikokoelma alkoi karttua nopeasti aktiivisen ja systemaattisen keräilyn myötä. 1980-luvulla Korhonen kiersi ahkerasti kotimaan kivimessuja etsien kivien toimittajia ja yhteistyökumppaneita, joita hänellä oli parhaimmillaan useita satoja. Osan kivistään Korhonen keräsi myös luonnosta itse, mutta suurimman osan hän hankki kontaktiensa kautta eri puolilta maailmaa. Ennen verkkokauppojen aikaa kivi- ja mineraalinäytteet tilattiin postitse eri puolilta maailmaa. Maksu lähetettiin käteisellä etukäteen ja paluupostissa saapui paketillinen kiviä. Joskus posti toi mukanaan myös yllätyksiä: kerran Intiasta saapui Tampereelle postipaketti, jossa oli kahden harvinaisen kiven sijaan suuri palasaippua. Korhonen kirjoitti kirjeen intialaiseen kivikauppaan ja vaati rahojaan takaisin. Intiasta vastattiin hänelle, että hauraat ja herkästi särkyvät kivet on pakattu saippuan sisään, jotta ne säilyvät ehjinä pitkän kuljetusmatkan aikana. Niinpä Korhosen ei auttanut muu kuin mennä kylpyhuoneeseen ja pestä saippua pois kivien ympäriltä. Siinä touhussa vierähtikin tovi ja kylpyhuonekin täyttyi vaahdosta, mutta kaikkien kommellusten jälkeen kivet pääsivät ehjinä osaksi Korhosen kokoelmaa.
Korhosen kivikokoelman lähtökohtana oli esteettisyys ja monipuolisuus, ei tieteellisyys. Korhosta kiehtoivat kivissä nimenomaan näyttävyys, visuaalisuus, värikkyys ja erikoisuus, eikä hänellä ollut tarkoituksenakaan kerätä tieteellisesti kattavaa kivikokoelmaa. Paavo Korhosen henkilökohtaisiin suosikkeihin kuuluivat muun muassa erityisen kauniit brasilialaiset akaatit, värikkäät kvartsit sekä kotimaisista kivistä erikoiset pallokivet.
Kuvassa Korhosen kotimaista suosikkikiveä eli pallokiveä. Kangasalta peräisin oleva pallograniittinäyte on esillä Tampereen kivimuseossa. Kuva: Sallamari Angeria / Museokeskus Vapriikki
Eläkkeellä olleella poikamiehellä oli varsin hyvät mahdollisuudet kartuttaa kokoelmaansa sekä rahallisesti että tilan suhteen. Korhosen aktiivisin keräilykausi ajoittui 1980–1990-luvuille, jolloin joitain kivilajeja olivat saatavilla huomattavasti paremmin ja edullisemmin kuin nyt. Korhonen kävi paljon vaihtokauppaa kivillä ja rahoitti harrastustaan myös myymällä nuorena keräämiään postimerkkejä. Insinöörinä hän teki tarkat muistiinpanot ostamistaan kivistä ruutuvihkoa käyttäen, mutta hankintojen hintaa hän ei koskaan laittanut ylös. Näin ollen museon kokoelman hankintakokonaisarvoa rahassa mitattuna ei tiedetä.
Aluksi Korhonen keräsi kiviä kotiinsa Tampereen Härmälään. Viidessätoista vuodessa, 1990-luvun puoliväliin mennessä, kivi- ja mineraalinäytteitä oli kertynyt jo tuhansia, joten tila alkoi käydä vähiin. Vuonna 1995 Korhonen ehdotti Tampereen kaupungille ensi kertaa Kivimuseon perustamista. Museota ei heti syntynyt, mutta Korhonen sai kiviään esille muutamaan vitriiniin pääkirjasto Metsossa tuolloin sijainneeseen Luonnontieteelliseen museoon. Luonnontieteellisen museon suljettua ovensa Metsossa vuonna 1997 Korhonen sai tyhjäksi jääneet tilat kokonaan käyttönsä. Korhonen lahjoitti kivikokoelmansa Tampereen kaupungille 3.9.1997. Lahjoittaessaan kokoelmansa Tampereen kaupungille hänen toiveenaan oli saada se esille, jotta muutkin voisivat nähdä kivien kauneuden ja ehkä jopa innostua harrastamaan niitä. Niinpä lahjoituksen yhteydessä perustettiin Tampereen kivimuseo, joka on ainutlaatuinen yhden miehen keräämä kivi- ja mineraalikokoelma niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Tampereen kivimuseo toimi Metsossa vuosina 1995–2013. Vuonna 2013 alkoi suururakka, kun museo muutti Vapriikin tiloihin. Kivimuseon näyttely avattiin uudistettuna Vapriikissa 12.12.2014. Kivimuseon kokoelmaan kuuluu yhteensä noin 8 000 kivinäytettä yli 80 maasta. Näytteet painavat yhteensä noin 20–30 tonnia. Raakakivien ja hiottujen kivien lisäksi kokoelmaan kuuluu fossiileita, meripihkaa, kiviesineitä, koralleja, kirjallisuutta ja huomattava simpukkakokoelma. Vapriikissa kivikokoelmasta on esillä noin puolet, loput kivinäytteet ovat varastoituna Tampereen museoiden kokoelmissa. Suurin nyt esillä olevista näytteistä painaa noin 1 500 kg, pienin puolestaan vain muutamia gramman osia. Kivimuseosta löytyvät myös Tampereen museoiden kokoelmien vanhimmat esineet: näytteillä olevat meteoriitit ovat peräti 4,7 miljardia vuotta vanhoja.
”Paavo Korhoselle oli ominaista syvällinen paneutuminen asioihin, jotka eri elämänvaiheissa olivat hänen kiinnostuksen kohteitaan. Hän oli paitsi keräilijä myös sotahistorian ja johtamistaidon asiantuntija ja taitava valokuvaaja. Ihmisenä hän oli voimakastahtoinen, ei aina helppo yhteistyökumppani. Vuosien tuttavuus läheni ystävyydeksi, joka ei koskaan unohdu.” – Toimi Jaatinen, johtaja, Kulttuuri ja taide -yksikkö
Uudistetun Kivimuseon avajaiset Vapriikissa vuonna 2014. Kuvassa vasemmalla Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulainen, keskellä Paavo Korhonen ja oikealla museotoimenjohtaja Toimi Jaatinen. Kuva: Antti Liuttunen / Vapriikin kuva-arkisto
Korhonen jatkoi kiviharrastustaan vielä vanhoilla päivilläänkin, yli 90-vuotiaana. Tässä vuonna 2014 Korhosen kotoa otetussa kuvassa näkyy, miten pesunkestävä mineraaliharrastaja ehti keräillä museon perustamisen jälkeenkin tuhansia kivinäytteitä omaksi ilokseen. Kerran kivimies, aina kivimies!
Paavo Korhonen esittelee kivikokoelmaansa Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulaiselle vuonna 2014. Kuva: Marika Tamminen / Vapriikin kuva-arkisto
Paavo Korhonen siunataan haudan lepoon Kalevankankaalla tänään torstaina 10.1.2019.