Viime viikonloppuna teimme parin päivän mittaisen vierailun Kuusamon Suurpetokeskukselle. Mukaan Aamulehden Moro-liitteen järjestämälle matkalle oli ilmoittautunut noin 90 karhuista kiinnostunutta. Enemmänkin olisi mukaan halunnut, mutta lähdimme matkaan kahden täyden bussin kanssa. Ajokilometrejä kertyi lähes 1500, mutta parilla pysähdyksellä ja luontoaiheisella ohjelmalla saimme kevennetyksi bussissa istumisen tunnelmaa.

Karhuille maistuu hunaja.
Saavuimme Suupetokeskukselle sunnuntaiaamuna, ennen kello kymmentä. Ilma oli pakkasyön jäljiltä tyyni, ja raikas, mutta aurinkoinen; keli oli suorastaan täydellinen. Perillä meidät ottivat vastaan karhuja pennusta asti kasvattanut ja hoitanut Sulo Karjalainen ja hänen kanssaan opastuksia pitävä ja karhuja hoitava Pasi Jäntti. Kierrosta varten meidät jaettiin pariin ryhmään, ja itse olin mukana Pasin pitämällä kierroksella. Kierros kesti noin tunnin. Sen aikana kuulimme monenlaisia tarinoita hupaisista sattumuksista karhujen kasvatuksessa ja tietysti itse kansalliseläimen elintavoista. Tunnelma oli koko vierailun ajan lupsakan hyväntuulinen, mutta erityisen kiinnostavaa vierailulla oli kuulla yksityiskohtaista tietoa karhujen elämästä ja päästä näkemään karhut, mutta myös naapuriaitausten sudet, ilvekset ja ketut aivan lähietäisyydeltä, noin metrin päästä. Suurpetokeskuksen eläimet vaikuttivat kaikki hämmästyttävän hyväntuulisilta ja kaikesta paistoi, että niistä pidettiin täällä hyvää huolta ja niillä oli läheinen suhde oppainamme toimiviin eläinten hoitajiin. Näin syksyllä karhut keräväät elimistöönsä rasvaa talviunta varten, ja parhaiten se onnistuu syömällä paljon marjoja ja hedelmiä. Keväällä syödään enemmän liharuokaa, ja päiväannos karhulla voi olla jopa 20 kiloa poronlihaa ja kalaa.

Ilvekset kävivät juomassa aivan aitauksen etureunalla.
Kierroksella kuulimme muun muassa, että karhut syövät monipuolista kasviravintoa viljasta ja juurista marjoihin, ja niiden herkkua ovat varsinkin mustikat ja omenat, ja tietenkin hunaja, jota ne söisivät sokerihumalaan asti. Karhut pitävät myös porkkanoista, muurahaisista ja merikaloista. Kumma kyllä niille eivät maistu suklaa, banaani tai peruna, eivätkä edes järvikalat.

Sudet ilvesten naapureina.
Vierailun aikana tutustuimme muihinkin tarhan asukkaisiin. Erillisissä suurissa aitauksissa oli ilveksiä, yhteensä kahdeksan, ja naapuriaitauksissa yhtä monta sutta, joista tosin ei kuulemma voinut varmuudella sanoa, onko joukossa koirasusia. Kettuja ja poroja oli myös omissa aitauksissaan. Näin aamupäivällä ketut nukkuivat auringonpaisteessa lämmitellen.

Kettu päiväunilla.
Matkan aikana nähtiin yhteensä yli 40 kotimaista eläinlajia. Etelään matkannut amiraaliperhonen lennähti vielä Kuusamossa. Petolinnuista reitillemme osuivat muun muassa piekana ja ampuhaukka. Pelloilla nähtiin paljon laulujoutsenia ja kurkia. Mielenpainuvin oli kuitenkin kohtaaminen 487-kiloisen, hunajalla herkutelleen, Juuso-karhun kanssa.