Vapriikin tuottaja Tuire Hänninen istuu joka keskiviikko eturivissä kuuntelemassa Afroditen valtakunta –näyttelyyn liittyviä luentoja. Jos et ehtinyt itse paikan päälle, voit lukea tiivistelmät täältä blogista.
FT Marja-Leena Hänninen luennoi 12.2. aiheesta Antiikin Kreikka: Demokratian kehdosta Aleksanteri Suuren maailmanvalloitukseen.
Kreikka muodostui kaupunkivaltioista, joissa suurin osa sen asukkaista asui puolustuslinnoituksen eli akropoliksen ympärillä. Kaupunkivaltioita johdettiin eri tavoin; sillä saattoi olla kuningas, tärkeimmistä asioista päätti varakkaista ylimyksistä koostuva joukko tai sitä voitiin hallita demokraattisesti. Maanomistus oli arvostetuin omistuksen muoto. Pirstaleisuudesta huolimatta kreikkalaisia yhdisti kieli, uskonto, Olympian kisat, Delfoin oraakkeli ja Eleusiin mysteerit. Kaupunkivaltiot perustivat omia kaupallisia siirtokuntiaan Välimeren ja Mustanmeren aluille jo 700 eKr alkaen, mm. Syracusa, Efesos ja Miletos ovat kreikkalaisten perustamia.
Länsimainen kirjallisuus, filosofia, näyttämötaide, poliittinen ajattelu ja estetiikan ihanteet juontavat antiikin Kreikkaan. Homeroksen runoeepokset syntyivät jo Kreikan arkaaisella kaudella 800-400 eKr. Kreikan varsinainen kukoistuskausi sijoittuu noin 400–300 –luvuille eaa, Kreikan voitettua ns. persialaissodat. Kukoistuskautenaan kreikkalaiset kokivat kuuluvansa sivistyskansaan, vastakohtana muissa maissa asuviin barbaareihin.
Ateenan päättävään elimeen eli kansankokoukseen saivat osallistua vain ateenalaiset vapaat miehet. Ruumiillinen työ ei soveltunut vapaan miehen arvoihin. Vuonna 451eKr laaditun säädöksen mukaan molempien vanhempien tulla olla vapaasyntyisiä ateenalaisia, jotta perheen pojat saivat tämän statuksen. Naiset, orjat ja muualta muuttaneet eivät tähän kastiin kuuluneet.
Antiikin ihmisille orjuus oli itsestäänselvyys; orjaksi joutuminen ”oli huonoa onnea”. Orjia sai kurittaa, tappaa tai käyttää seksuaalisesti hyväkseen. Orjat eivät saaneet avioitua. Parisuhteessa elävien orjien syntyneet lapset kasvattivat isäntänsä omaisuutta. Aristoteleen mukaan ”jotkut ihmiset ovat luonnostaan orjia” . Hänen mukaansa ”luonnollisia orjia ei löydy kreikkalaisten parista”. Aristoteleelta on myös peräisin ajatus, jonka mukaan ”nainen on vajavainen mies”, mitä on kyseenalaistettu vasta 1700-luvulta lähtien.
Hellenistiseksi kaudeksi kutsutaan ajanjaksoa 300-luvun lopulta vuoteen 30 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti valtavat maa-alueet, mikä kasvatti ihmisten liikkumista, ideoiden kulkemista, kaupankäyntiä ja sekakulttuurien muodostumista. Naisen asemakin vapautui. Hellenistisen kauden keskus oli Egyptin Aleksandria, jossa sijaitsi oppineisuuden keskus, Museion-kirjasto. Hellenistinen kausi onkin mielenkiintoinen silta roomalaiseen maailmaan.