Metsää linnavuoren ympärillä avarretaan siten, että linnavuori pääsee paremmin esiin maisemassa. Pentin linnavuori on ollut niin sanottu pakolinna, ja aikoinaan ympäristö on ollut avointa. Yhdistys laati linnavuoren alueen muodostamalle kokonaisuudelle adoptoitavaa muinaisjäännösaluetta laajemman luonnonhoitosuunnitelman, jota toteutetaan yhteistyössä maanomistajan kanssa. Hoitosuunnitelma on museoviraston hyväksymä.

Suomessa linnavuoria käytettiin rautakaudella, varsinkin ristiretkiajalla (noin 1050–1150/1300 jaa.). Ne ovat olleet alueensa pako- ja merkinantopaikkoja, mutta myös kokoontumispaikkoja.

Linnavuoret tunnistaa parhaiten kivisistä valleista, jotka ovat toimineet puisten rintavarustusten perustuksina. Pentin linnavuoren pohjois-, ja länsisivut ovat äkkijyrkkiä kallioseinämiä. Sen sijaan loivemmilla itä- ja eteläsivuilla on muinaisten vallitusten tukikiveyksiä. Kiveykset rajaavat noin 4500 m² laajuisen alueen, jossa on puolestaan neljä suorakulmaista, kooltaan noin 3×9 metriä olevaa kivilatomusta. Näiden lisäksi lännenpuoleisissa kalliokoloissa on kaksi kivitarhaa, joita pidetään mahdollisina hautoina.

Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hoidon piirissä on jo yhteensä 18 pirkanmaalaista kulttuuriperintökohdetta. Adoptoi monumentti mahdollistaa sekä arkeologisten kohteiden että rakennusten huolenpidon yhteisöjen toimesta. Adoptoi monumentti -ryhmät ovat saaneet Pirkanmaalla paljon hyvää aikaan tekemällä kulttuuriperintöä näkyväksi ja tunnetuksi.