Ulkona luonnossa paukkuu pakkanen, mutta kaikkia lintuja se ei näytä haittaavan. Osa linnuista on selvästi saanut lisää virtaa tai ainakin intoa pidentyneestä päivästä, ja tiaiset, viherpeipot ja monet muut pihalinnut laulavat tohkeissaan. Yhtä tohkeissaan ollaan sisätiloissa, ainakin luonnontieteellisen museon kokoelmatiloissa. Varmana kevään merkkinä voidaankin pitää tolkutonta kiirettä ja oikeiden – ei tosin enää elävien – lintujen valmistelua näyttelyä varten.

Maanantaina valmistelimme Lumun kokoelmista näyttelyyn tulevia lintuja matkalle kohti Vapriikkia. Tiistaina oli edessä linnunmunien etsintää ikivanhoista lahjoituskokoelmista, ja keskiviikkona sovittiin Helsingistä lainalle tulevien eläinten kuljetusasioista. Kaikkiaan näyttelyyn on tulossa kymmeniä luonnontieteellisiä näytteitä oikeista linnuista – joukossa on tuttuja kotimaisia lajeja, mutta myös joitakin lähes kummajaisia. Onkohan kaikkia näitä edes oikeasti olemassa…siis jossain tuolla luonnossa?

Tällä viikolla postin kautta saapui myös tukku lintutieteellisiä äänitteitä – no, onhan noissa myös kuvaa mukana, jopa varsin elävääkin kuvaa. Näyttelyyn on tulossa jos jonkinlaista näytettä lintuihin liittyen – oikeastaan aivan kaikesta mitä, lintujen elämään tai ihmisten ja lintujen kohtaamiseen voi liittyä. Mutta on tässä vielä hirveästi tekemistä!

Viikonloppunakin aherretaan. Helsingistä ovat tulossa kylään kaksi konservaattoria, jotka huoltavat lintunäytteitä näyttelykuntoon ja viimeistelevät samalla pari hienoa kolmiulotteista lintutaideteosta. Koko ajan liikutaan jossain fiktiivisen ja todellisen maailman rajamaastossa.