Musti-kerho

Musti-kerho kokoontui vuoden 2018 ensimmäiseen kerhotapaamiseen Tampereen taidemuseoon lauantaina 13.1. Paikalle tuli 40 kerhovuoden aloituksesta innostunutta kerholaista. Kerhotapaamisen aiheena oli tällä kertaa pirkanmaalainen ITE-taide Miälentilat-näyttelyssä, ja kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn opas Laura Laurila perehdytti kerholaiset aiheeseen toiminnallisella kierroksella.

ITE-taiteella tarkoitetaan itseoppineiden taiteilijoiden tekemää arjen taidetta. Myös kerholaiset laitettiin heti kierroksen aluksi tekemään itse, kun taidetta tutkimalla kirjoitettiin runo tiettyjen sääntöjen mukaan. Tässä pohditaan runoon sopivia adjektiiveja kuvaamaan puista lehmää esittävää taideteosta.

ITE-taiteessa teosten materiaalit, tekniikat ja aiheet ovat usein peräisin taiteilijan omasta arjesta. Materiaaleina hyödynnetään usein ylijäämämateriaaleja, kuten tässä kuvassakin näkyvässä teoksessa. Kerholaiset tosin pohtivat jo, millaisen tehtävän he saavat tähän teokseen liittyen..

Esiin kaivettiinkin valtava foliorulla! Kerholaisten käsissä syntyi minikokoisia folioveistoksia, joiden aiheet liittyivät omaan arkeen eli kotipihaan, sieltä löytyviin esineisiin ja sinne liittyviin tarinoihin.

Kierroksen viimeinen tehtävä oli tutkia erilaisista materiaaleista koottua tuolia: mitä ja millaisia materiaaleja siihen oli käytetty, millaisia tekniikoita tuolin kokoamiseen oli tarvittu ja miten kierrätysmateriaalit sopivat käyttöesineeseen. Ja sitten oli taas luomistyön aika: kerholaisten piti ideoida kierrätysmateriaaleista tehty kodin käyttöesine.

Mikäpäs olisi käyttöesineistä tarpeellisempi kuin wc-pytty! Tämä pönttö on rakennettu mosaiikkityyliin niin ylellisistä kulta- ja hopeakappaleista kuin arkisemmistakin ylijäämämateriaaleista. ITE-taidetta siis puhtaimmillaan!

Helmikuussa Musti-kerho kokoontui Postimuseoon. Aluksi tutustuimme 33 kerholaisen voimin Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyyn: Postimuseon museolehtori Emilia Laulainen kertoi meille punk-musiikista ja sen mukanaan tuomista suomalaisista pienlehdistä. Kerholaisia naurattivat punk-lehtien omituiset nimet, kuten Hilse ja Aivopesu.

Kun olimme ihmetelleet pienlehtiä näyttelyssä, seuraavaksi olikin luvassa oman lehden tekeminen. Aiheena oli mikäs muukaan kuin Musti-kerho! Ensin kuitenkin pohdittiin, millaista sisältöä Musti-kerhon omaan lehteen voisi tulla.

Jokainen kerholainen sai tehtäväkseen tehdä kerholehteen oman sivun. Tehtävää siis riitti jaettavaksi ihan kuin oikeilla pienlehtien tekijöilläkin. Sakset viuhumaan!

Valmiiseen lehteen tarvittiin tietysti kansi ja takakansi. Sisäsivuille tuli mainoksia, arvosteluja, tehtäväsivuja, artikkeleita ja muitakin samoja teemoja kuin 1970-luvun pienlehdissäkin.

Tässä esimakua kerholehden sisällöstä. Aika moni kerholainen teki jonkinlaisen tehtäväsivun ristikoineen, sudokuineen, labyrintti- ja yhdistä pisteet -tehtävineen.

Kansikuvan tehnyt tiimi poseeraa valmiin kannen kanssa. Monistettu ja nidottu kerholehti ”HotDog” postitetaan helmikuun tapaamisessa olleille kerholaisille seuraavan kerhokirjeen mukana.

Maaliskuun kerhotapaamisen aiheena oli Suomen kuningas -näyttely Museo Milavidassa. Kävimme näyttelyssä, askartelimme omalle arvollemme sopivat kruunut ja pääsimme hovimuotokuvaajan kuvattavaksi. Paikalle tulleita 40 kerholaista oli ensimmäisenä vastassa majesteetti Markus I, jonka kanssa kerholaiset pääsivät tutustumaan näyttelyyn.

Musti-kerholaiset jaettiin kahteen ryhmään: isommat kerholaiset lähtivät ensin opastukselle ja pienemmät kerholaiset suuntasivat kruunuaskartelupajaan. Isommat kerholaiset ovat juuri aloittamassa kierrosta majesteetti Markus I:n johdolla ja pääsevät pian kuulemaan, miksi ja millainen kuningas Suomelle valittiin hallitsijaksi tasan sata vuotta sitten.

Pienemmät kerholaiset aloittivat askartelemalla kruunut Sallamarin ja Mirkan ohjauksessa. Työpajassa alkoikin heti säpinä, kun kerholaiset saivat käsiinsä kultakartonkia, värikkäitä huopatilkkuja ja papereita sekä tietysti kimaltavia tekotimantteja!

Kerhotapaamisen puolivälissä oli vaihdon aika: kruunupäiset pienemmät kerholaiset lähtivät opastukselle ja isommat kerholaiset pääsivät askarteluhommiin. Tässä kuullaan Suomen kuninkaalle suunnitellusta palatsista ja sinne hankituista upeista huonekaluista.

Vielä loput jalokivet kruunuun koristeeksi ja sitten on valmista!

Kerhotapaamisen aikana kerholaiset pääsivät halutessaan myös poseeraamaan hovikuvaaja Ari-Matiakselle joko kuninkaan valtaistuimella tai Milavidan juhlasalin pöydän ääressä omat tai lainakruunut päässään. Kuninkaalliset muotokuvat postitetaan kerholaisille kotiin maalis-huhtikuun aikana.

Huhtikuun kerhotapaamisessa mentiin metsään! Suuntasimme nimittäin la 21.4. lintubongausretkelle Niihaman maisemiin 18 kerholaisen ja vanhempien voimin. Kiikarit käyttövalmiiksi ja eikun menoksi!

Kerhotapaamiseen lähti mukaan luontotohtori Tomi Kumpulainen, joka auttoi kerholaisia tunnistamaan lintuja niin lennosta, ulkonäöstä kuin äänestäkin. Tomin vierellä kulki Ilpo, jonka tehtävänä oli kirjata lintu- ja muut luontohavainnot muistiin.

Kevään myöhästymisen vuoksi emme päässeet näkemään niin paljon eri lintulajeja kuin odotimme, esimerkiksi vesilintuja ei vielä ollut saapunut Niihamajärven rantavesiin. Mutta luonto tarjoili muutakin nähtävää: tässä ihmetellään kevään ensikasveihin kuuluvaa huippumyrkyllistä näsiää, jonka tuntomerkeistä Tomi kertoo kerholaisille.

Kerhotapaamisen aikana kuljettiin pitkin mutaisia metsäpolkuja, väistettiin kevättulva, kiikaroitiin Niihamajärven rannalla ja tietysti tehtiin niitä luontohavaintoja. Puolessatoista tunnissa bongasimme 12 eri lintulajia (talitintti, punakylkirastas, västäräkki, punarinta, keltasirkku, räkättirastas, pikkukäpylintu, kalalokki, rautiainen, peippo, puukiipijä ja vihervarpunen). Lisäksi näimme neljä kukkivaa kasvia tai puuta eli lepän, näsiän, sinivuokon ja leskenlehden, sekä vielä kimalaisenkin. Aika huima määrä lajeja niin lyhyessä ajassa!

Toukokuun kerhotapaaminen lauantaina 19.5. oli samalla Museoiden yön etkotapahtuma: kerhotapaamiseen tulleet 35 kerholaista pääsivät ennen Museoiden yön ohjelmaa työskentelemään TAITEn Janinan (kuvassa) ja Mian kanssa katutaidepajassa. Ihan aluksi perehdyimme kuitenkin siihen, mitä kaikkea katutaiteella tarkoitetaan, neulegraffiteista performansseihin.

Kerholaiset kuuntelivat tarkkaan katutaiteesta ja samalla monen päässä jo selvästi raksutti, millaista miniveistosta voisi lähteä itse tekemään. Tarkoitus oli nimittäin askarrella pieni, kädelle mahtuva taideteos erilaisista materiaaleista, sijoittaa se Vapriikin piha-alueelle ja kuvata teos katuympäristössä.

Seuraavaksi ryhdyttiin hommiin: muovailumassa, höyhenet, rautalanka, timantit ja piippurassit saivat uudet muodot ja niistä alkoi syntyä mitä värikkäimpiä ja näyttävimpiä pienoiskokoisia taideteoksia kerholaisten taitavissa käsissä.

Kun miniveistos oli saatu valmiiksi, lähdettiin työpajatilasta Vapriikin pihalle ison kameranipun kanssa. Tehtävänä oli kuvata oma taideteos katuympäristössä. Ensin tietysti valittiin kiva, aurinkoinen paikka, sitten sommiteltiin ja sitten vain räps!

Sopiva kuvauspaikka vaati kerholaisilta joskus hieman enemmän sommittelua ja kuvaajan hankalia työasentoja, mutta lopputuloksista tuli varsin hienoja. Kerholaiset valitsivat ottamistaan kuvista yhden valokuvan kehitykseen ja kuvia printattiin valokuvatulostimella kaksi kappaletta, yksi kerholaiselle ja yksi museoon talletettavaksi.

Tässä yhden kerholaisen taidonnäyte oivaltavasta katutaideteoksesta. Moni ohikulkijakin tuli ihastelemaan kerholaisten ahkeraa touhuamista taideteosten ja niiden kuvaamisen parissa Vapriikin pihassa. Kivan katutaidepajan päätteeksi moni kerholainen jatkoi vielä Museoiden yöhön keräämään leimoja passiin ja osallistumaan muihinkin hauskoihin ohjelmanumeroihin varsinaisen kerhotapaamisen jälkeen.

Musti-kerhon kesäretki tehtiin 8.6. Tampereen museoiden kokoelmakeskukseen, yhteen kerholaisten toivekohteista. Kesäretkellä päästiin tutustumaan kokoelmakeskuksen työntekijöiden johdolla kokoelma- ja konservointitiloihin ja kuultiin tietysti, millaista museotyötä ”kulissien takana” tehdään. Paikalle tuli 24 kerholaista sekä parikymmentä vanhempaa, joille järjestettiin oma kierros kokoelmakeskuksessa johtaja Tiina Paavolan (oikealla) johdolla. Kerholaiset lähtivät Tampereen taidemuseon amanuenssien Aki Silvennoisen (kolmas vasemmalta) ja Niina Lahtisen (toinen oikealta) kierrokselle.

Kerholaiset pääsivät ensimmäisenä vastaanottotilaan, johon kaikki museokokoelmiin tulevat esineet, taideteokset ja näytteet päätyvät ensimmäisenä. Täällä ne puretaan kuljetuspakkauksistaan. Seuraavaksi ne päätyvät pakastettavaksi, sitten konservointiosastolle paperi-, tekstiili- tai kovien materiaalien konservaattorin hellään käsittelyyn ja lopulta sitten näyttelyyn, esille museon ulkopuoliseen paikkaan tai ihan vain kokoelmakeskuksen hyllyyn varastoitavaksi tulevaa käyttöä varten.

Vastaanottotilan jälkeen pääsimme ihmettelemään huoneen kokoista hurisevaa laitetta, nimittäin museon pakastinta! Sinne päätyvät kaikki museokokoelmiin tulevat esineet, teokset ja näytteet, jotka pakastetaan tuholaishyönteisten torjumiseksi ainakin kahdeksi viikoksi. Pakastimessa käyvät siis niin taidemaalaukset, huonekalut, teollisuuskoneet, kirjeet, tekstiilit kuin vaikkapa luonnontieteellisen museon hirvikin, siksi pakastimen tulee olla tilava ja korkea, kertoi Tampereen taidemuseon Aki Silvennoinen. Vierailuhetkellä pakastimen mittari näytti -36 astetta, hrrr!

Kierroksella kävimme myös katsomassa konservaattorin työpistettä. Konservaattorin työtä on estää vanhojen esineiden, taideteosten tai rakennusten tuhoutuminen hoitamalla, entisöimällä ja korjaamalla. Taidekonservaattorin työpöydällä odottikin korjausta hajonnut taideteos. Taidekokoelmia päästiin tutkimaan myös tarkemmin amanuenssi Niina Lahtisen kanssa. Kerholaisia kiinnosti etenkin taustalla olevan, makkaralta näyttävän taideteoksen tarina.

Vaikka näimme kokoelmatiloissa valtavasti mielenkiintoisia esineitä, kuten esimerkiksi lähes 2500 vuotta vanhan egyptiläisen muumion sarkofagin tai näyttäviä ja erikoisia taideteoksia, monelle kerholaiselle jännittävintä oli kuitenkin vierailu Luonnontieteellisen museon kokoelmatilassa. Ensimmäisenä siellä tuli vastaan tiikeri, kääk! Luonnontieteellisen museon kokoelmissa on pääasiassa täytettyjä suomalaisia eläimiä, mutta muutama erikoisuuskin löytyy. Tämä tiikeri on elänyt noin 50 vuotta sitten Tampereen eläintarhassa, joka oli nykyisen Tampere-talon paikalla. Tiikerin lisäksi kerholaiset ihastelivat erityisesti täytettyjä lintuja, poroa, suurikokoisia kalanäytteitä sekä pikkupetoja.

Kierroksen viimeinen pysähdys oli ulkona, kokoelmakeskuksen takapihalla. Siellä meitä odotti neljä tuttua jättiläistä, nimittäin Hämeensillan 4,5-metriset Pirkkalaisveistokset! Veistokset siirrettiin syksyllä 2017 siltaremontin vuoksi pois Tammerkosken maisemista ja tuotiin kunnostettaviksi kokoelmakeskukseen. Ne kuntotarkistetaan, puhdistetaan ja kunnostetaan ja vihdoin vuonna 2019 ne palaavat takaisin paikoilleen entistä ehompina, kiitos museoammattilaisten. Antoisa kierros osoittikin kerholaisille, miten tärkeää museon kulissien takana tehtävä työ on, jotta tulevaisuudessakin Tampereella olisi vanhoja esineitä, taideteoksia ja muita näytteitä tulevaisuuden museonäyttelyissä esiteltäväksi ja tutkijoille säilytettäväksi.

Syyskauden ensimmäiseen kerhotapaamiseen kokoonnuttiin sunnuntaina 26.8. Sara Hildénin taidemuseoon. Paikalla oli peräti 37 kerholaista sekä liuta kiinnostuneita vanhempia. Pääsimme tutustumaan kuvataiteilija Inka Ylihärsilän johdolla Apina ja vesiputous -näyttelyyn, jossa oli esillä luontoaiheisia maalauksia, veistoksia ja muuta nykytaidetta.

Tällä kertaa suuntasimmekin ennen näyttelyyn tutustumista suoraan työpajaan! Kerholaiset pääsivät askartelemaan itselleen eläinaiheiset naamiot. Värikynät ja sakset viuhumaan!

Murr! Grauh! Tsiiiih! Eläinnaamiotyöpajassa tehtiin jos jonkinnäköisiä kissapetoja, kettuja ja myrkkymuurahaisia esittäviä maskeja.

Tässä vielä muutaman kerholaisen taidonnäyte.

Kun naamarit oli saatu valmiiksi, oli ryhmäkuvan aika. Ryhmäkuvassa poseerasikin aika hurjan näköinen joukko erilaisia eläinhahmoja!

Lopuksi lähdettiin vielä tutustumaan Apina ja vesiputous -näyttelyn mielenkiintoisimpiin töihin Inkan johdolla. Tässä ihmetellään Osmo Rauhalan Narkissos II ja Narkissos III -teosten kalmareita, muualla näyttelyssä bongasimme muun muassa trilobiittien fossiileita, viidakossa patsastelevan gorillan, meren pauhuja ja islantilaisen kukkakedon. Hienoista teoksista kerholaisten mieleen jäivät varmasti myös HC Bergin vihreä Visual Vortex -hologrammiseinä ja siihen liittyvä silmänkääntötemppu sekä Kim Simonssonin pienikokoiset sammallapset.

Musti-kerhon syyskuun kerhotapaaminen pidettiin Tampereen taidemuseolla, jossa tutustuttiin taidemuseon omiin kokoelmiin Karvaturr.. eikun Kultaturr.. eikun Kultakutri ja muita tarinoita -näyttelyssä. Paikalle tuli 27 kerholaista ja ohjaamassa olivat TAITEn museolehtorit Kirsi Karvonen ja Janina Ahlfors.

Ensin tutustuttiin yhdessä näyttelyyn ja kuvattiin siellä ne teokset, jotka haluttiin sisällyttää omaan taidenäyttelyyn. Tässä tutkaillaan yhdessä Kirsin kanssa, onnistuiko teoksesta otettu valokuva.

Kun kuvat oli otettu ja tulostettu, ryhdyttiin muuttamaan pahvilaatikoita taidetilaksi ja sommittelemaan siihen oman taidenäyttelyn teemaa, teosvalintoja ja tyyliä.

Kuraattorit työn tohinassa!

Kuraattorin eli taidenäyttelyn järjestäjän homma oli hauskaa ja mielenkiintoista, mutta sisälsi myös vaikeita valintoja.

Kun omat taidenäyttelyt oli saatu koottua, ne ikuistettiin vielä valokuviin. Tässä yksi valmis minitaidenäyttely.

Lokakuun kerhotapaamiseen kokoonnuttiin Tampereen kivimuseoon ja paikalle saapui 22 kerholaista. Luvassa oli säkenöivää meininkiä, sillä ensimmäisenä tutustuttiin Kivimuseon kiiltäviin, värikkäisiin ja hohtaviin mineraalinäytteisiin museolehtori Sallamari Angerian johdolla.

Kivimuseossa on esillä noin 4000 kivi- ja mineraalinäytettä, joten ihan kaikkiin ei ehditty 45-minuuttisella kierroksella tutustua. Perehdyimme siis tällä kertaa tarkemmin värikkäisiin kvartseihin (kuvassa), jalokiviin, timantteihin ja katinkultaan eli rikkikiisuun, kiiltäviä ja näyttäviä kivilajeja kaikki!

Kun (katin)kullat ja kimallukset oli nähty, siirryttiin seuraavaksi työpajaan, jossa tehtiin syksyn pimeissä loistavat timanttiheijastimet jokaiselle kerholaiselle!

Heijastimen tekeminen vaati hieman keskittymistä. Ensin leikattiin timantin muoto huopakankaalle taustaksi, sen jälkeen tehtiin heijastinkankaasta pienempi timantti, piirrettiin tussilla heijastinkankaaseen timantin viisteet eli leikkaukset ja lopuksi valmiiseen heijastimeen laitettiin vielä reikä, kiinnitysnaru ja avainrengas.

Kerholaiset valikoimassa sopivia timantin muotoja ja taustakankaan värejä. Moni kerholainen innostui työpajasta niin, että ehti tehdä useampia timanttiheijastimia takkeihin, reppuihin ja vetoketjuihin roikkumaan!

Tässä yhden kerholaisen loistava tuotos. Kyllä tällä näkyy syksyn pimeissä keleissä!

Musti-kerhon marraskuun kerhotapaaminen pidettiin Muumimuseossa ja paikalle tuli 31 kerholaista. Kerhotapaamisen teemana olivat tällä kertaa Tove Janssonin muumikirjojen kannet, joita tutkittiin opastuksella ja joista tehtiin omat versiot työpajaosuudessa. Kerhotapaamisen ohjaajina toimivat Muumimuseon omat oppaat, Hilla (kuvassa) ja Päivi.

Kerholaiset jaettiin kahteen ryhmään. Puolet kerholaisista lähtivät ensin museoavustaja Hilla Kaipaisen pitämälle kansikuvateemaiselle kierrokselle, jossa tarkasteltiin muumikirjojen kansia ja sitä, mitä kannet kertovat kirjasta ja sen tarinasta. Kierroksella selvisi myös, että Tove Jansson teki itse kirjojensa kansikuvitukset ja saattoi usein tehdä samaan kirjaan monet eri kannet, esimerkiksi erikielisiä käännöksiä varten.

Puolet kerholaisista työskenteli samaan aikaan kansikuvataiteen parissa museoavustaja Päivi Hirsiahon kanssa. Tehtävänä oli maalata guassiväreillä oma kirjankansi, jonka kuva-aiheen sai itse valita. Aika moni kerholainen teki myös oman tulkintansa muumikirjojen kansikuvista, kuten Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan kansista.

Kerhotapaamisen puolivälissä ryhmät vaihtoivat paikkoja, kansikuvat maalannut porukka siirtyi museokierrokselle ja opastuksen osallistujat pääsivät Ateljeehen työstämään kansitaidetta muumikirjoista inspiroituneina. Ja sitten kello olikin jo viisi: puolitoista tuntia hujahti nopeasti informatiivisella kierroksella ja mielenkiintoisessa työpajassa!

Musti-kerhon joulujuhlat pidettiin tänä vuonna Museo Milavidassa Palatsin joulun hengessä. Paikalle tuli 36 kerholaista, joille oli luvassa runsaasti ohjelmaa: opastettu kierros Palatsin joulu -näyttelyssä, kuusenkaramellityöpaja sekä tietysti perinteiset joulujuhlat herkkuineen ja yhteislauluineen.

Kerholaiset jaettiin kahteen ryhmään. Puolet kerholaisista lähtivät museolehtori Sallamari Angerian mukaan kuulemaan 1800-luvun varakkaamman väen jouluvietosta Nottbeckien tehtailijasuvun tyyliin. Kierroksella kuultiin muun muassa, miten 1800-luvun rikkaat koristelivat joulukuusensa, millaisia joululahjoja tuolloin oli tapana antaa ja millainen herkkuateria esimerkiksi Nottbeckejä odotti jouluisin.

Puolet kerholaisista työskenteli samaan aikaan Anne Heisvaaran johdolla joulukoristetyöpajassa, jossa askarreltiin nostalgisia kuusenkaramellejä. Tällä kertaa karkin sijaan kauniisiin ja kiiltäviin kääreisiin päätyi tosin aaltopahvia, joten nämä karamellit on tosiaankin tarkoitettu vain koristeiksi joulukuuseen.

Kerhotapaamisen puolivälissä ryhmät vaihtoivat paikkoja eli kierroksella olleet isommat kerholaiset pääsivät askartelupajaan ja kuusenkaramellejä tehtailleet nuoremmat kerholaiset puolestaan opastukselle. Työpaja ja kierrokset olivat ohi klo 15.30, jolloin suuntasimme kaikki yhdessä Milavidan alakertaan jouluherkkujen äärelle.

Olimme juuri saaneet herkuteltua piparkakuilla, tuulihatuilla ja mehulla ja päässeet vauhtiin joululaulujen laulamisessa, kun Milavidan portaikosta alkoi kuulua kolinaa.. Kukas se siellä kopisteli? No Joulupukki tietysti, joka oli kuin olikin ehtinyt kaikilta kiireiltään ilahduttamaan kerholaisia Milavidaan! Sen kunniaksi lauloimme vielä pukille yhdessä ”Tonttujen jouluyön”.

Joulupukki vaikutti varsin tyytyväiseltä yhteislauluumme ja lupasikin muistaa kerholaisia lämpimästi jouluaattona. Olimme kuitenkin jo olleet niin kilttejä, että pukki oli tuonut mukanaan ison säkillisen lahjoja jo hieman etukäteen. Lahjojen jakaminen sujui nopeasti, ja pakettien avaaminen vielä nopeammin! Kääreistä paljastui muun muassa makeita herkkuja, pieniä leluja ja pelejä sekä tehtäväkirjoja (eli oikeastaan aika samanlaisia juttuja kuin 1800-luvun rikkaan perheen lapsilla!). Tästä on mukava suunnata hyvillä mielin kohti uutta kerhovuotta 2019!