Musti-kerhon kuvia vuodelta 2020
Vuonna 2020 Musti-kerho järjestää 11 kerhotapaamista. Ohjelmassa on mielenkiintoisia museovierailuita, hauskoja työpajoja, asiantuntijatapaamisia, tutustumista museoiden kulissien takaiseen työhön ja tietysti kesäretki ja joulujuhlat!
Tammikuun ensimmäisellä kerhokerralla Musti-kerholaisia saapui Vapriikkiin ennätysmäärä! Suuren suosion saavutti Ostia, portti Roomaan -näyttely jossa pääsimme aikamatkalle antiikin Rooman loistavaan satamakaupunkiin.
Opastuksella kerholaiset lähtivät Nemesis-neidon matkaan selvittämään, minne kalakauppias Fortunatuksen kadonnut aarre oli kätketty. Matkalla tavattiin useita Ostian kaupungin asukkaita jännittävässä seikkailussa.
Kerholaiset matkustivat ympäri kaupunkia, käyden satamassa, tavernassa, apteekissa, kylpylässä, ja salaa jopa lapsilta kielletyssä Mithra-jumalan temppelissä! Kulkikohan Ostian mukulakivikaduilla paljon koiria antiikin aikaan…?
Varas oli tipotellut matkan varrelle merkiksi itselleen roomalaisia numeroita, ja kun kaikki oli löydetty kerholaiset pääsivät ratkaisemaan aarteen kätköpaikan! Hienosti sujui roomalaisten numeroiden koodin murtaminen nerokkailta kerholaisilta, ja aarteen kätköpaikka selvisi. Kyllä isä-Faustus oli riemuissaan, ja palkinnoksi kaikki saivat veni, vidi, vici -pinssin.
Samaan aikaan toisaalla puolet ryhmästä pääsi askartelemaan roomalaisia amuletteja jollaiset oli antiikissa kaikilla vapailla lapsilla syntymästään saakka. Näistä luovuttiin aikuisiksi tultaessa, eli noin kaksitoistavuotiaina.
Osalla Musti-kerholaisista askartelu muuttui kokonaan kuraleikiksi kun massaan lisäsi vähän vettä saadakseen siitä taipuisampaa! Kyllä hätä keinot keksii!
Vaikka kaikki saivatkin tehdä sellaisen amuletin kuin halusivat, roomassa jaottelu oli tarkkaa. Tytöillä amuletin nimi oli lunula ja se oli puolikuun muotoinen…
… kun taas pojilla bulla oli pyöreä. Sen sisään saatettiin myös kätkeä jokin voimaa antava maaginen ainesosa, ja kaikista rikkaimmille roomalaisille lapsille ne tehtiin kullasta. Hienot amuletit sai myös mukaansa kotiin kerhokerran jälkeen!
Helmikuussa Musti johdatti lapset luiden hyytävään maailmaan! Oli tiedossa hieman jännittävä luento osteologiasta eli luiden tutkimisesta. Ihmisluista meille tuli Kulttuuriympäristöyksikön Kreetan kutsumana kertomaan tutkija Kati Salo, ja luennolle saivat tulla myös vanhemmat pitämään pienimpiä kerholaisia kädestä kiinni!
Kati kertoi paljon mielenkiintoisia juttuja esimerkiksi hampaiden tutkimisesta. Hammaspeikkoja on löytynyt todella vanhoistakin luista, joten muistakaahan kaikki harjata hyvin hampaanne! Muuten tulevaisuuden arkeologit ja osteologit ihmettelevät, että paljonko sitä karkkia on syöty!
Luennon jälkeen lähdettiin pienemmissä ryhmissä tutustumaan muihin kuin ihmisluihin Luonnontieteellisen museon tutkijoiden Tomin ja Riikan kanssa. Aikamoisia kulmahampaita! Samaan aikaan toisaalla muu ryhmä jäi kyselemään Katilta kysymyksiä ihmisluista ja tutkimaan museon kokoelmien kahta ihmisluurankoa.
Tomin ja Riikan johdolla kerholaiset tutustuivat jännittävään paikkaan, jonne eivät ihan kaikki museokävijät pääsekään, nimittäin Luonnontieteellisen museon opetus- ja kokoelmatilaan Vapriikin kellariin. Siellä olikin sitten vaikka minkämoisia eläimiä luineen kaikkineen! Naudan reisiluu ja täytetty hauki olivat erityisen mielenkiintoisia kerholaisten mielestä.
Mikroskooppien läpi tutkiessa luista löytyi vielä jänniä pieniä yksityiskohtia… Tuohan näyttää ihan karvaiselta! Riikka ohjeisti kerholaisia siihen, kuinka tieteilijät näytteitä oikein tutkivatkaan.
Kivointa kerhokerrassa oli, että pääsi kerrankin koskettelemaan museoesineitä ihan luvan kanssa! Eri asia sitten oli, että tekikö erityisesti mieli… Kuitenkin hauskaa oli ja kysymyksiä riitti varmasti vielä kotiinkin vietäviksi!