Musti-kerhon kuvia syksyltä 2021
Musti-kerho oli tauolla kevään 2020. Syksyllä 2021 Musti-kerho järjestää 6 kerhotapaamista. Ohjelmassa on mielenkiintoisia museovierailuita, arkeologisia kaivauksia, asiantuntijatapaamisia, tutustumista museoiden kulissien takaiseen työhön ja tietysti joulujuhlat!
Riemun määrä oli suuri, kun Musti-kerho pitkän tauon jälkeen taas kirmasi laitumelle, nimittäin Tursiannotkon arkeologisille kaivauksille Pirkkalaan.
Pirkanmaan maakuntamuseon järjestämällä retkellä oli harmaata kunnes kerholaiset saapuivat runsain joukoin tuomaan väriä mutaiselle pellolle. Arkeologit Jere ja Sanni kertoivat, miten kaivauksessa löytyneestä talon rauniosta pystyi erottamaan esimerkiksi huonejaon ja ruokailutilan.
Myös tulevat arkeologit saivat upottaa sormensa mutaan. Hienoimmat löydöt laitettiin sivuun tarkistettaviksi, koska arkeologia on tarkkaa työtä! Tämän jälkeen kukaan ei varmasti lähtenyt kotiin puhtain tassuin.
Kerholaisille esiteltiin myös kaivauksilta aiemmin löytynyttä viikinkiaikaista esineistöä, kuten luita ja metalliesineitä. Myös vanhemmilla riitti ihmeteltävää, ja varmasti juttu jatkui kotiin saakka!
Syyskuussa kerholaisille tuttu Luonnontieteellinen museo nähtiin aivan uudelta kantilta, kun kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn kierroksella lähdettiin valitsemaan luomakunnan ykköslajia. Kumpi voittaa, eläin vai ihminen?
Kierroksen jälkeen syöksyimme raittiiseen ulkoilmaan tutkimaan kaupunkiluontoa ja ihmisten kykyjä myös käytännössä. Tutustumisleikeillä saatiin koko porukka myös kerralla lämpimäksi!
Pelasimme paljon muitakin pelejä, kuten tuttua peiliä. Nauru oli herkässä, kun vääntäydyimme mitä ihmeellisimpiin asentoihin!
Lopulta jokainen sai suunnitella luonnon antimista oman taideteoksensa, jotka sitten esiteltiin muille kerholaisille upeassa tilataidenäyttelyssä. Ihanat syksyn värit ja satokausi näkyivät vahvana teemana teoksissa.
Halloweenin koittaessa Musti-kerholaiset valtasivat Tampereen museoiden kokoelmakeskuksen. Jättimäisten kokoelmien keskellä myös kerholaiset tunsivat olonsa pieniksi. Huoneita, hyllyjä ja hienoja esineitä tuntui riittävän silmänkantamattomiin!
Monen lempparikohteeksi muodostui lasten kestosuosikki, eli Luonnontieteellisen museon kokoelma. Esa-tiikerikin Tampereen eläintarhasta oli siellä vastassa tervehtimässä!
Paikalla oli monta kokoelmakeskuksen työntekijää kertomassa työstään. Taidemuseon kokoelmista ja niiden hoidosta kerholaisia opettivat Eija ja Tiina. Lapset saivat myös ehdottaa, minkälaista taidetta haluaisivat nähdä omissa kouluissaan.
Konservaattorit Liinu ja Hanna olivat paikalla paimentamassa ryhmää sokkeloisten huoneiden läpi. Monta nurkkaa jäi vielä koluamatta, ja aika tuntui loppuvan aivan kesken. Kiitos kokoelmakeskukselle!
Marraskuussa matkasimme Magnus Enckellin näyttelyyn Tampereen taidemuseoon. Museolehtori Viliinalla riitti kyseltävää kultakauden taiteilijoista ja maalaustekniikoista. Montako väriä löydettiinkään Magnuksen omakuvista?
Tampereella monelle tuttu Enckellin teoksista oli Tampereen tuomiokirkon alttaritaulu Ylösnousemus, josta meille kertoi Laura. Nyt kun siitä on nähnyt tämän harjoitustaulun, on varsinaista maalausta taas hauska käydä katsomassa paikan päällä!
Värit vain vilisivät silmissä, kun Viliina esitteli Enckellin töitä hänen Pariisinmatkoiltaan. Tanssiaisia, teatteria ja juhlaa vilahteli siellä sun täällä.
Lopulta laskeuduimme alakerran olotilaan, jossa jakauduttiin pieniin ryhmään tutustumaan muutamaan taideteokseen vielä vähän tarkemmin.
Kerholaiset testailivat, mitä kaikkia värejä teoksista löytyykään. Huomattiin, että esimerkiksi kukka-asetelmaan saa laitettua ihan niin paljon värejä kuin mieli tekee! Lisäksi kirjoiteltiin muutamia sanoja kuvaamaan teosta.
Kerhokerran jälkeen muutamia kerholaisia jäi vielä nauttimaan Taidemuseon muistakin hauskoista tehtävistä. Siellä pääsi esimerkiksi piirtämään omakuvan tai kuvan kaverista, mikä oli hurjan hauskaa!
Vuoden viimeisellä kerhokerralla päästiin vihdoin Vapriikin Ritarit-näyttelyyn ennen sen sulkeutumista. Moni kerholaisista olikin käynyt siellä jo useamman kerran, ja oli valmiina kyselemään näyttelyn tutkija Jenni Larekselta mitä kiperimpiä kysymyksiä.
Saimme tietää muun muassa miten ritariksi tullaan, keitä ritarit olivat ja mikä oli naisten rooli keskiajalla. Moni kerholainen oli sitä mieltä, että olisi kyllä pärjännyt ritarina. Aika loppui pahasti kesken, ja asiaa olisi riittänyt vielä toisenkin tunnin verran.
Rollikkapuistoon suunnatessa tunnistimme tutun valkoparran, joka saapui jakamaan lapsille lahjoja ja joulumieltä. Kiltit lapset lauloivat pukille joululaulun, ja myöhemmin myös itsenäisyyspäivän kunniaksi Maamme-laulun.
Lahjoja availtiin ja vertailtiin pipareiden ja mehun maku suussa. Kiitos jälleen tästä vuodesta reippaille kerholaisille, nähdään taas tammikuussa Muumimuseossa!