Musti-kerho

Musti-kerhon kuvia vuodelta 2022

Vuonna 2022 Musti-kerholla on tulossa taas tapahtumantäyteinen vuosi! Luvassa on toiminnallisia opastuksia, pajoja ja hauskanpitoa.

Musti-kerhon vuoden 2022 ensimmäinen tapaaminen järjestettiin iki-ihanassa Muumimuseossa! Tampere-talon aulassa meidät otti juhlallisesti vastaan Hilla-noita, joka luudallaan pyyhkäisi meidät suoraan Observatorioon.

Vaihtuvassa näyttelyssä tutustuttiin Camilla Mickwitzin lastenkirjakuvituksiin. Kaikki kerholaiset tunnistivat Mickwitzin ikonisen Pikku Kakkosen piirtäjänä. Näyttelyssä oli lisäksi paljon noitia ja erityisesti kissoja. Kerholaisten tulikin etsiä näyttelystä kaikki 30 kissaa. Se ei ollutkaan helppoa!

Opastuksen jälkeen siirryimme ateljee-tilaan, jossa Maija opasti kerholaisia omakuvien piirtämisessä. Kerholaisia pyydettiin kuvittelemaan itsensä noitina. Minkälaiset taikavoimat sinä haluaisit?

Mickwitzin tapaan toteutetuista omakuvista tuli hurjan hienoja! Liiduilla sai aikaan hienoja efektejä häivyttämällä. Näyttely oli oikein hieno ja inspiroiva.

Helmikuussa pääsimme tutustumaan Museo Milavidassa Paluu 20-luvulle näyttelyyn Taidekaaren tarjoilemana. Jarmo piti meille ensin lyhyen opastuksen, jonka jälkeen uppouduimme Oskarin mukana mykkäelokuvien maailmaan.

Kerholaiset jaettiin ryhmiin, joissa oli ohjaaja, näyttelijä ja kuvaaja. Tablettien avulla ja Oskarin ohjeistuksella päästiin reippaasti kuvaamisen makuun. Tarjolla oli myös upeaa 20-lukuhenkistä rekvisiittaa joka sai ideat lentämään.

Ryhmät käyttivät laajasti Näsilinnan tiloja kuvauspaikkoinaan. Elokuvia kuvattiin aulassa, herrainsalissa, ja jopa salakapakassa!

Heittäytymisen puutteesta ei ainakaan kerholaisia voinut syyttää. Suurin osa tarinoista sai koomisia piirteitä, ja tilannekomiikkaa luotiin kuin Chaplin konsanaan.

Kerholaisista tuli varsinaisia kameraneroja ja tarinat ottivat välillä hurjiakin käänteitä. Suurissa portaissa kaatuminen oli komiikkaa parhaimmillaan!

Oppitunnin päätteeksi ohjeistettiin, kuinka elokuvan sai näyttämään 20-luvulla kuvatulta. Ääniraita vaihtui tekstitykseen, värit mustavalkoisiksi ja tarinat hulvattomiksi! Sitten pääsimme yhdessä katsomaan kerholaisten upeat tuotokset. Hienoa työtä!

Maaliskuussa matkustimme Näsinneulan kupeessa sijaitsevaan Sara Hildénin taidemuseoon, jossa pääsimme ihanan Inka Hannulan kanssa jälleen tutustumaan yhteen nykytaiteen huippunimeen. Anna Retulaisen Hiljaisuus-näyttelyn tauluista löysimme mm. hevosia, metsäpaloja, Pikatchuja ja violetteja päärynöitä.

Kerholaisilla oli hurjan paljon hyviä huomioita eri teoksista, ja ryhmä kertoi erittäin aktiivisesti omia näkemyksiään teoksista. Omenapuuta esittävästä maalauksesta inspiroituneina toteutimme tanssiteoksen, jossa hypittiin, pyörittiin ja heiluteltiin käsiä oksien lailla.

Sitten Musti-kerholaisetkin pääsivät valloilleen liitujen ja paperin kanssa! Ja koska Retulainenkin kuuntelee klassista musiikkia taidetta tehdessään, taustalla soi Claude Debussyn iki-ihana Clair de Lune. Osa kerholaisista piti silmät kiinni ja uppoutui musiikkiin täysvaltaisesti.

Lopuksi kiersimme yhdessä ihastelemassa kaikkien tuotokset. Musiikki oli saanut aikaan värikkäitä kiemuroita, tarinallisia kuvaelmia ja tuttujakin hahmoja. Varmasti tämä kerhokerta herätti paljon ajatuksia nykytaiteen mahdollisuuksista!

Lisää taidetta oli luvassa huhtikuussa, kun Musti suuntasi kohti Tampereen taidemuseota Liisa Hietasen Käänteissä-näyttelyyn. Hurjan elävänoloiset virkatut ihmiset ja herkullisen näköiset ruoat ihastuttivat katselijoita.

Kerholaisille oli järjestetty taiteellinen esitys, jossa muun muassa käytettiin suurta kangasta virkkaukseen kanteleen soidessa. Saattoipa muutamaa näppärää Musti-kerholaista puraista käsityökärpänen tämän näyttelyn nähtyään!

Toukokuussa koitti jälleen odotettu Museoiden yö! Sitä juhlistimme perinteisillä Taidekaaren järjestämillä etkoilla. Matkasimme tällä kertaa Väinö Linnan aukiolle, jonne arkkitehtuurimuseo Helsingistä oli tuonut konttinäyttelynm, A&DO Labran.

Kun olimme ensin tutustuneet hieman kaupunkisuunnitteluun, päästimme luovuutemme valloilleen. Tehtävänkuvana oli suunnitella unelmien Väinö Linnan aukio, eli mitä sinne toivoisi tulevan sen jälkeen, kun konttinäyttely poistuu.

Kerholaiset keksivät mitä mielikuvitteellisempia ideoita: oli herkkukioskeja, vesipuistoja, pilvilinnoja ja puutarhoja. Ainakin jäätelöä tuntui moni kaipaavan näin kuumana päivänä!

Liisa ja Sonja ottivat halukkaiden teoksista kuvat laittaakseen niitä eteenpäin Finlayson Art Arean suunnittelijoille. Toivottavasti niistä saadaan ideoita tulevaisuudelle!

Musti-kerhon kesäretki suuntasi tänä vuonna Pyynikille, Emil Aaltosen museoon. Siellä meidät otti lämpimästi vastaan museonjohtaja Mika Törmä. Kesäinen aurinko paistoi suurista ikkunoista ihaillessamme Pyynikinlinnan loistoa.

Kerholaiset saivat tehtäväkseen tutkia Emil Aaltosen säätiön upeaa taidekokoelmaa ja löytää teoksista yksityiskohtia, muotoja ja eläimiä. Historiallisessa miljöössä oli hauskaa kierrellä ja tutkiskella.

Hulppeassa taidekokoelmassa oli töitä 1500-luvulta asti, mutta voimakkaimmin tutuksi tulivat romantiikanajan työt. Tutustuimme eri tyylisuuntiin, maalaustekniikoihin ja myös veistoksiin.

Kuulimme myös hauskoja tarinoita suuresta tamperelaisesta teollisuuden uranuurtajasta Emil Aaltosesta. Moni kerholainen oli häkeltynyt oppiessaan, että Aaltonen kävi koulua yhteensä vain yhden päivän!
Kiitos paljon Mikalle, ja kaikille kerholaisille iloista kesää!

Kuvat jäivät ottamatta, kun Musti-kerho vieraili elokuun lämmössä Amurin museokorttelissa. Siellä kerholaisia viihdyttivät pyykkäyksen ja leikkien lomassa Amurin oppaat Ainon johdolla. Syysmyrskyjen keskellä siirryimme sisätiloihin Vapriikkii, missä matkustimme viidakkoon luontotohtori Tomi Kumpulaisen kanssa tutustumaan serkkuihimme apinoihin.

Kyllä niitä sukulaisia näyttelystä löytyikin. Välillä meno muuttui varsin villiksi kiipeilypaikalla, mutta kun Tomi alkoi kertomaan apinoiden elämästä niin kaikki hiljenivät jälleen ja kädet nousivat pystyyn. Kysymyksiä olisi riittänyt vaikka kolmelle opastukselle!

Kerholaiset osaavat kuitenkin myös keskittymisen jalon taidon. Elina johdatti meidät croquis-piirustuksen saloihin, jossa pääsimme piirtämään apinoita eri aikarajoitusten puitteissa. Mitä kaikkea ehditkään piirtämään kymmenessä sekunnissa?

Kun aika loppui ja kerhokerta tuli päätökseen, riensivät Mustit esittelemään taidettaan ylpeinä. Hienosti meni jälleen ja innokkaita lapsia oli mukava nähdä pitkästä aikaa!

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!