Musti-kerho

Musti-kerhon kuvia vuodelta 2022

Vuonna 2022 Musti-kerholla on tulossa taas tapahtumantäyteinen vuosi! Luvassa on toiminnallisia opastuksia, pajoja ja hauskanpitoa.

Musti-kerhon vuoden 2022 ensimmäinen tapaaminen järjestettiin iki-ihanassa Muumimuseossa! Tampere-talon aulassa meidät otti juhlallisesti vastaan Hilla-noita, joka luudallaan pyyhkäisi meidät suoraan Observatorioon.

Vaihtuvassa näyttelyssä tutustuttiin Camilla Mickwitzin lastenkirjakuvituksiin. Kaikki kerholaiset tunnistivat Mickwitzin ikonisen Pikku Kakkosen piirtäjänä. Näyttelyssä oli lisäksi paljon noitia ja erityisesti kissoja. Kerholaisten tulikin etsiä näyttelystä kaikki 30 kissaa. Se ei ollutkaan helppoa!

Opastuksen jälkeen siirryimme ateljee-tilaan, jossa Maija opasti kerholaisia omakuvien piirtämisessä. Kerholaisia pyydettiin kuvittelemaan itsensä noitina. Minkälaiset taikavoimat sinä haluaisit?

Mickwitzin tapaan toteutetuista omakuvista tuli hurjan hienoja! Liiduilla sai aikaan hienoja efektejä häivyttämällä. Näyttely oli oikein hieno ja inspiroiva.

Helmikuussa pääsimme tutustumaan Museo Milavidassa Paluu 20-luvulle näyttelyyn Taidekaaren tarjoilemana. Jarmo piti meille ensin lyhyen opastuksen, jonka jälkeen uppouduimme Oskarin mukana mykkäelokuvien maailmaan.

Kerholaiset jaettiin ryhmiin, joissa oli ohjaaja, näyttelijä ja kuvaaja. Tablettien avulla ja Oskarin ohjeistuksella päästiin reippaasti kuvaamisen makuun. Tarjolla oli myös upeaa 20-lukuhenkistä rekvisiittaa joka sai ideat lentämään.

Ryhmät käyttivät laajasti Näsilinnan tiloja kuvauspaikkoinaan. Elokuvia kuvattiin aulassa, herrainsalissa, ja jopa salakapakassa!

Heittäytymisen puutteesta ei ainakaan kerholaisia voinut syyttää. Suurin osa tarinoista sai koomisia piirteitä, ja tilannekomiikkaa luotiin kuin Chaplin konsanaan.

Kerholaisista tuli varsinaisia kameraneroja ja tarinat ottivat välillä hurjiakin käänteitä. Suurissa portaissa kaatuminen oli komiikkaa parhaimmillaan!

Oppitunnin päätteeksi ohjeistettiin, kuinka elokuvan sai näyttämään 20-luvulla kuvatulta. Ääniraita vaihtui tekstitykseen, värit mustavalkoisiksi ja tarinat hulvattomiksi! Sitten pääsimme yhdessä katsomaan kerholaisten upeat tuotokset. Hienoa työtä!

Maaliskuussa matkustimme Näsinneulan kupeessa sijaitsevaan Sara Hildénin taidemuseoon, jossa pääsimme ihanan Inka Hannulan kanssa jälleen tutustumaan yhteen nykytaiteen huippunimeen. Anna Retulaisen Hiljaisuus-näyttelyn tauluista löysimme mm. hevosia, metsäpaloja, Pikatchuja ja violetteja päärynöitä.

Kerholaisilla oli hurjan paljon hyviä huomioita eri teoksista, ja ryhmä kertoi erittäin aktiivisesti omia näkemyksiään teoksista. Omenapuuta esittävästä maalauksesta inspiroituneina toteutimme tanssiteoksen, jossa hypittiin, pyörittiin ja heiluteltiin käsiä oksien lailla.

Sitten Musti-kerholaisetkin pääsivät valloilleen liitujen ja paperin kanssa! Ja koska Retulainenkin kuuntelee klassista musiikkia taidetta tehdessään, taustalla soi Claude Debussyn iki-ihana Clair de Lune. Osa kerholaisista piti silmät kiinni ja uppoutui musiikkiin täysvaltaisesti.

Lopuksi kiersimme yhdessä ihastelemassa kaikkien tuotokset. Musiikki oli saanut aikaan värikkäitä kiemuroita, tarinallisia kuvaelmia ja tuttujakin hahmoja. Varmasti tämä kerhokerta herätti paljon ajatuksia nykytaiteen mahdollisuuksista!

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!