Valokuvaaja Tuomas Puikkonen aloitti larppien kuvaamisen vuonna 2010. Puikkonen koki, että monissa larp-teoksissa dokumentointipuoleen ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota, ja päätti korjata asian. Vuosien kuluessa kokeilusta muodostui kokonainen ura. Puikkonen on valokuvannut kymmenen vuoden kuluessa 70 larppia. Hän on kuvannut fantasiaa ja scifiä, realismia, vampyyreja, vakavia poliittisia larppeja yhtä lailla kuin kepeitä ilotteluja ja taidelarppejakin. Pääosin kuvatut työt ovat olleet suomalaisten tekijöiden teoksia.

Tuomas Puikkoselle on vuosikymmenen kuluessa kehittynyt kuvaajana omaleimainen ja tunnistettava tyyli. Puikkonen on ensisijaisesti kiinnostunut hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta. Monet hänen kuvistaan esittävät tilannetta, jonka vahva hahmojen välillä vallitseva jännite välittyy katsojallekin. Puikkonen kuvaa digitaalisella kalustolla ja pyrkii kuvien käsittelyvaiheessa muokkaamaan niitä luovasti ilmaistakseen esimerkiksi värisävyillä ja kontrasteilla jotakin larpin tunnelmasta. Tulevaisuusdystopia saattaa olla siksi kylmän sinisävyinen kun taas lempeä rakkauskohtaus romanttisessa pelissä lämmin ja valoisa.

Larpit (eli liveroolipelit tai livepelit) kehittyivät nykyiseen muotoonsa Suomessa 1990-luvun kuluessa. Larppeja on verrattu improvisoituun näytelmään, jolla ei ole katsojia. Larppien tavallisimmat esikuvat löytyvät populaarikulttuurista, elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta yhtä lailla larpit ovat vakituisessa käytössä armeijalla, lääketieteen piirissä kuin kouluissa ja museoissakin. Larpit ovat paitsi elämystä, myös taidetta ja opetustyökalu. Suomen Kulttuurirahasto otti pelitaiteen, mukaanlukien larpit, tuettavien kulttuurimuotojen piiriin vuonna 2018.

Toisista todellisuuksista – Tuomas Puikkonen larp-valokuvaajana 2010–2020.
Pelimuseon Studio 9.6. – 23.8.2020