Se on siinä

Tänään Vapriikin posliiniporukka on uupunutta, mutta melkoisen tyytyväistä. Eilinen tiedotustilaisuus meni hyvin, mukavasti väkeä. Puheenvuoroni valmistelu jäi tipalle, tulin kirjoittamaan sitä aamulla klo 6.30, kun edellisenä päivänä en kerta kaikkiaan ehtinyt. Kaikenlaista sälää ja sen selvittelyä riitti iltamyöhälle. Pääsimme Maikkarin uutisiin. Tuntui mukavalta, vaikka itsensä katseleminen telkkarista on jokseenkin outoa. Aamiaispöydässä oli mukava surffailla netissä ja selvitellä muuta tiedotuksen satoa.

© Reetta Tervakangas, Vapriikin kuva-arkisto

Eilen Illalla oli sitten vuorossa grand opening. Yhteistyö Valtion Eremitaasin kanssa on Vapriikille tärkeä juttu. Uskomme näyttelyn ja siksi myös avajaisten vetävän hyvin väkeä, odottelimme 400–500 vierasta. Käytännössä isot avajaiset tarkoittavat aikamoista punnerrusta, kun ravintola- ja yleisötilat laitetaan juhlakuntoon. Valmisteluun kuluu useita tunteja: miesväki pinoaa ja kuskaa pöytiä- ja tuoleja paikasta toiseen. Esiintymislava pitää rakentaa, mikrofonit ja äänentoisto tarkistaa. Onko mikseri paikalla? Lounaslinja ravintolasalin keskeltä on siirrettävä piiloon, että saadaan vieraille tarpeeksi tilaa. Pystypöytiä ruodataan paikalle rennompaa seurustelua varten. Pari ihmistä liinottaa pöytiä, yksi asettelee kukkia. Vieraskirjakin pitää muistaa.

Ei 500 kuohuviinilasin esille laittaminenkaan käy ihan käden käänteessä, saati sitten juoman kaataminen niihin kaikkiin, se on kahden ihmisen päähomma monta tuntia. Keittiössä viisi ihmistä valmistelee Nissisen Vesan silmän alla tarjottavia. Hovimestari ja ravintolapäällikkö organisoivat ja ohjaavat toimintaa, että kaikki muistetaan ja kaikki tapahtuu ajallaan. Mihin aikaan ne Suomen ja Venäjän liput nyt pitikään ottaa pois salosta? Löytyihän jazz bandin basistille viimein se oikea kontrabasso? Museokaupassa laitetaan esille Agitaatioposliini-näyttelyn myyntituotteita, joita on pitkin kevättä messuilta ja muualta etsitty. Meillä kaikilla on nyt syytä juhlaan pitkän urakan jälkeen.

Avajaisten tunnelma on rento, oikein hyvä meininki. Vieraat kehuvat tarjottavia vuolaasti. Venäläiset vieraamme ovat loistavalla tuulella. Viimein vierasjoukosta sukeltavat esiin myös Keisarillisen posliinitehtaan edustajatkin, joiden saapumista odoteltiin koko päivä. Tervehdys jäi esittämättä, mutta vieraat eivät ole siitä pahoillaan. Näyttely tuntuu kiinnostavan ihmisiä ja se saa paljon kehuja. Illan kruunaa suoraan Pietarista saapuneen Leningrad Dixieland Jazz Bändin konsertti, jossa vielä soittaa vielä yksi perustajajäsen: mandoliini on soinut vuodesta 1952.

Tänään puolelta päivin saattelimme pietarilaiset kolleegamme kotimatkalle. Tatjanan sormet jo syyhysivät datšalle kasvimaata kuopimaan. Olo on kieltämättä vähän haikea. Tämä oli nyt tässä, pitkä projekti on väistämättä takana. Seuraavan kerran tapaamme syksyllä, kun agitaatioposliini pakataan kotimatkalle.

Tehtävälomakkeet

Uutiskirje