Ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kirkko vietti yhteistä marttyyrien muistopäivää toukokuussa. Se siirrettiin 600-luvulla syksyyn, marraskuun 1. päivään, jolloin sato oli korjattu ja Rooma pystyi paremmin ruokkimaan sinne tulvivat pyhiinvaeltajat. Euroopan reuna-alueilla kirkko pyrki laajentamaan valtaansa ja yritti hävittää vanhat pakanalliset tavat ja juhlat. Hyväksi havaittu keino oli sijoittaa kirkollinen juhla vanhan paikalle.
Suomessakin vietettiin syksyisin sadonkoruujuhlaa, kekriä. Sen ajankohta vaihteli kylästä toiseen: kun sato korjattu, oli juhlan aika ja uusi vuosi voitiin toivottaa tervetulleeksi. Juhlintaan kuului ruoka ja juoma, jopa suoranainen mässäily. Kylillä kierivät karnevaalikulkueet, kekrittäret ja köyrinhönttänät kerjäämässä viinaryyppyjä ja herkkupaloja. Myös vainajat olivat liikkeellä ja heidän suosionsa voitettiin myös hyvällä kestityksellä.
Kelttiläiseen sadonkorjuun juhlaan samhainiin perustuva Halloween on tätä samaa juurta, Silloin maailman ja yliluonnollisen rajat katosivat luonnon kuihtuessa. Irlannissa päivä sai nimekseen All Hallows Eve, kaikkien pyhimysten päivän aatto.
Halloweenin tärkein tunnus on irvistävä kurpitsalyhty, Jack O´Lantern. Tarinan mukaan juoppo-Jack yritti kiristää pirua säästämään hänen sielunsa helvetin tulelta. Miestä ei huolittu taivaaseenkaan, ja säälistä piru nakkasi helvetistä hänelle hiilen, jonka Jack säilöi eväsnauriinsa sisään. Siitä lähtien hänen sieluparkansa on etsinyt lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa.
Irlantilaiset muuttivat suuren nälänhädän (1845–46) vuoksi massoittain Yhdysvaltoihin. Täällä nauris vaihtui kurpitsaksi. Lyhtyjen lisäksi amerikkalaiseen halloweeniin kuuluvat vainajat, aaveet, vampyyrit, noidat ja mustat kissat. Pohjois-Amerikassa halloween on ennen kaikkea lasten karnevaali, jolloin kierretään naamioituneina kerjäämässä karkkia.
Meksikossa halloweenin vastine on kuolleiden päivä, Día de los Muertos, muualla Etelä-Amerikassa juhla tunnetaan nimellä Noche de Rujas eli noitien yö.
Suomessa vietettiin Halloweenia ensimmäisen kerran Helsingin Kalastajatorpalla 1950, jolloin Helsingin sotainvalidien naisjaosto järjesti Halloween Partyn. Sitten taisi vierähtää tovi, ennen kuin juhlasta kuultiin seuraavan kerran. Nyt se on suorastaan rytinällä rantautumassa suomalaiseen juhlakalenteriin ystävänpäivän tavoin.
Halloween on 2010-luvulla lyönyt itsensä läpi: tarjolla on kaikenlaisia teemaan sopivia pikkuherkkua, suklaata, pastaa, sipsejä ja kaikenlaisia naamiotarvikkeista. Juhla näkyy tavarataloissa, näyteikkunoissa, ravintoloissa. Helposti sitä miettii, että pitäisiköhän minunkin…? Nyt näyttäisi siltä, että halloween on vakiintumassa osaksi lastenkulttuuria, vaan kuka tietää. Kulttuuri toimii kurittomasti, ottaa ja lainaa, eikä sen liikkeitä voi väkisin ohjailla.