Nyt se tuli, näyttelykirja. On sitä odotettu kuin kuuta nousevaa. Ja tehty kuin Iisakin kirkkoa. Vähän jännitimme, että ehtiikö painosta ulos torstain tiedotustilaisuuteen ja samana iltana vietettäviin avajaisiin. Hienostihan tuo ehti, tuli jo eilen. Aina uunituoreen painotuotteen avaa hieman pelonsekaisin tuntein, mutta nyt päällimmäinen tunne oli pelon sijasta riemu: tämä onnistui!
Luokaamme uusi maailma -kirja on monella tavalla koko museourani jännittävin ja haastavin julkaisu. Näyttelyyn esille tulevat esineet ovat ainutlaatuisen hienoja. Ne halusimme kuitenkin esittää siinä kontekstissa, missä ne syntyivät. Suomeksi sanottuna siis yrittää jotenkin saada kirjan sivuille näkyviin se 1920-luvun alun Pietari ja se ajan henki, jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista: taiteilijat hääräsivät uutta yhteiskuntaa luomassa vähän kaikilla aloilla valtion hallintoa, ulkopolitiikkaa ja koulutuksen organisointia myöten. Tämän taikominen näkyväksi oli todellinen haaste.
© Reetta Tervakangas, Vapriikin kuva-arkisto
Tästä ja sen eri toteuttamisvaihtoehdoista keskustelimme moneen otteeseen eri kolleegojen kanssa. Kirjoittajia ja näkökulmia etsittiin. Lopulta Makkosen Teijo Vastapainosta opasti minut Otso Kantokorven ja Nils Torvalsin puheille. Anna-Lena Laurénia olin pyytänyt jo aikaisemmin mukaan, koska olisi hauskaa yrittää selvittää, miten tuo tuolloinen edistysusko näkyy nyky-Venäjällä vai näkyykö mitenkään. Tai miten moderniteetti ja edistys Venäjällä ylipäätään nykypäivänä käsitetään. Onko korkeakulttuurilla esimerkiksi nuorten maailmassa enää mitään sijaa? Todella hienoa, että kaikki kolme asiantuntijaa kiireistään huolimatta saattoivat suostua pyyntöömme. Suomalaisten asiantuntijoiden ja venäläisten kuraattorien kirjoittamat artikkelit täydentävät oivallisesti toisiaan ja luovat erinomaisen elävän kuvan tuosta kummallisesta ajasta.
© Reetta Tervakangas, Vapriikin kuva-arkisto
Varsinainen onnenpotku on ollut yhteistyö, jonka olemme saaneet viritettyä Valtion valokuva-arkiston Pietarin osaston kanssa. Saimme heiltä niin kirjaan kuin näyttelyynkin aivan uskomatonta valokuvamateriaalia, joka valottaa noita 1920-luvun alun kuohuvia, mutta monella tavalla mielenkiintoisia vuosia. Niissä koristellaan katuja ja toreja vallankumousjuhliin, kerätään varoja Volgan nälkäänäkevien hyväksi, esitetään agitaationäytelmiä, kuivataan tulvan tuhoja, poistetaan keisarillisia tunnuksia heti helmikuun vallankumouksen jälkeen, urheillaan, juhlitaan ja tehdään työtä. Tätä historiallista taustaa vasten agitaatioposliini asettuu oikealle paikalleen ja on paljon helpompi ymmärtää miksi sitä aikanaan ylipäätään tehtiin. Näitä historiallisia kuvia ei ole aikaisemmin julkaistu missään. Voin luvata, että jotkut niistä todella kutkuttavat nauruhermoja…. kuvat näkee niin kirjassa kuin itse näyttelyssäkin.
Näyttelyjulkaisu Luokaamme uusi maailma! Agitaatioposliini ja nuori Neuvostoliitto julkistetaan huomenna 26.5. Sitä saa ostaa Vapriikin museokaupasta. Suosittelen lämpimästi!