Tampere teollistuu
Skotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 perustamalla yrityksellä oli valtava vaikutus Tampereen kehitykselle. Sen alku oli kuitenkin vaatimaton.
– Teollinen vallankumous Tampereella ja samalla koko Suomessa alkoi vasta, kun kolme pietarilaista liikemiestä osti tehtaan 1836 ja uuden uljaan tehdasrakennuksen, Kuusvooninkisen, rakentaminen alkoi, kertoo näyttelystä vastaava tutkija Mari Lind.
Tehdasalue laajeni vuosikymmenten kuluessa, rakentaminen ja muutostyöt olivat jatkuvia.
Toiminta oli alusta lähtien hyvin kansainvälistä: omistajat verkostoineen edustivat kansainvälistä eliittiä, asiantuntijat tehtaalle pestattiin eri puolilta Eurooppaa, puuvilla rahdattiin Amerikasta ja tuotanto suunnattiin Pietarin markkinoille. Suomalaista oli sentään työväki, joka saapui tehtaalle niin läheltä kuin kauempaakin. Tavara ja ihmiset liikkuivat ja kielien kirjo oli melkoinen.
Finlaysonin tekstiilituotanto oli hyvin laaja-alaista.
– Tehdas valmisti lukuisia laatuja ja valtavia määriä lankoja, vaatetuskankaita ja sisustustekstiilejä. Myös työntekijöitä oli paljon, enimmillään 1900-luvun taitteessa Tampereella yli 3100, kertoo Lind.
Tuotanto Tammerkosken rannalla loppui 1990-luvulle tultaessa ja Tampereella kokonaan 1999. Lopulta, vuonna 2009, loppui tuotanto myös Finlaysonin Forssan tehtaalla. Jäljellä oli brändi, jonka tuotteet suunniteltiin Suomessa ja teetettiin ulkomailla.
Esineet omista kokoelmista
Tampereen museoilla on valtava, kymmeniä tuhansia esineitä käsittävä Finlayson-kokoelma. Osa esineistä on Finlaysonin tehtaan museokokoelmaa, mutta suurimmat erät tulivat 1980–90-luvulla suoraan tehtaalta, kun tehtaan tuotantoa ajettiin alas ja tiloja tyhjennettiin. Eriin kuuluu lankoja, kankaita, koneita, työvälineitä, kuvamateriaalia ja arkistoaineistoa.
Tekstiilejä Finlayson-kokoelmassa on 1830-luvulta tähän päivään. Finlaysonin Tampereen tehtaalla valmistettiin 1996 saakka kuosiinkudottuja kankaita. Painokankaita Tampereella ei tehty, ne tulivat Finlaysonin Forssan tehtaalta. Tampereen tehtaan tyypillisimpiä tuoteryhmiä olivat vaatetuskankaat, vuodevaatteet, verhot, pöytäliinat, nenäliinat ja froteet.
Tampereen ateljee aloitti 1960-luvun alussa, mutta sen suunnittelijoiden työ jäi useimmiten anonyymiksi.
Yhtenä näyttelyprojektin tärkeistä avauksista oli selvittää Tampereen ateljeen 1960-1980-luvun ”dessinatöörejä” ja heidän töitään yhteistyössä suunnittelijoiden itsensä kanssa.
– On hienoa, että pääsimme nostamaan Tampereen ateljeen tekstiilitaiteilijoita esiin. Finlaysonin upeat kuosit ja niiden tekijät ovatkin vähitellen ottamassa paikkaansa suomalaisen designin historiassa, sanoo Lind.
Esille saadaan nyt ensimmäistä kertaa myös James Finlaysonin 1820 saama privilegiokirja, Tampereen ensimmäinen sähköjuna eli Pikku-Pässi, sekä näyttelyä varten rakennettu Kuusvooninkisen pienoismalli, jonka ikkunoista voi nähdä ihmisiä työn touhussa 1840-luvulla.
Näyttely Vapriikissa 23.6.2020 alkaen.