Muinais-DNA on kauan sitten eläneiden eliöiden perimää, jota voidaan eristää muun muassa ihmisten tai eläinten luista tai kasvien jäänteistä. Viime vuosikymmeninä muinais-DNA:sta on tullut keskeinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tarkastella menneisyyden muuttoliikkeitä, sairauksia ja ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia.

Näyttelyssä tutustutaan muinais-DNA:han ja sen tutkimukseen. Laboratoriosta sukelletaan menneisyyteen, missä museokävijä kohtaa tieteellisen tutkimuksen avulla ennallistettuja ihmisiä ja yksityiskohtia heidän elämästään. Näyttelyssä selviää, minkälaisia olivat kymmeniä tuhansia vuosia sitten eläneet neandertalinihminen ja denisovanihminen, ja miten he liittyvät nykyisin eläviin ihmisiin.

Kivikaudella Suomen alueella eli erilaisia ryhmiä, joista näyttelyssä esiin on nostettu kampakeraamisen kulttuurin metsästäjä-keräilijät sekä nuorakeraamisen kulttuurin paimentolaiset. Pronssikaudella Suomen alueelle saapui uutta perimää idästä, ja rautakaudella etelästä. Nykyisin tiedetään, että nykysuomalaisten geneettinen tausta on monipuolinen yhdistelmä eri aikoina ja eri suunnista saapuneita ihmisryhmiä.

DNA ei yksin kerro kaikkea menneisyydestä. Näyttelyssä tarkastellaan ihmistä myös esineiden, hautalöytöjen ja vaatteiden kautta. Esillä on esimerkiksi Hattulan Suontaan haudan ennallistus sekä haudan alkuperäinen esineistö. Näyttelyssä voi myös kuunnella näytteitä muinaisista kielistä ja pohtia, miten genetiikka ja kielitiede tarjoavat yhdessä moniulotteisen kuvan menneisyyden ihmisistä.

Näyttelyssä pääsee näkemään ennallistuksia pronssikauden ja rautakauden vaatteista. Yhtenä kohokohtana ovat täysin uudet, näyttelyä varten laaditut Tampereen seudun muinaispuvut, jotka perustuvat Tampereen Vilusenharjun ja Ylöjärven Mikkolan tekstiililöytöihin.

Geneettisen sukututkimuksen harrastajat saavat näyttelystä vastauksia kysymyksiinsä siitä, minkälaisia äiti- ja isälinjoja Suomen arkeologisilta yksilöiltä on löydetty, ja mitä kaupallisten geenitestien tulokset oikein tarkoittavat. Näyttelyssä Suomen alueen muinaisiin asukkaisiin pääsee tutustumaan myös kasvoennallistusten välityksellä. Näyttelyn nuorimpia aikoja käsittelevä osuus pohjautuu Vapriikin monitieteiseen tutkimusprojektiin, jonka keskiössä on nykyisen Pirkanmaan rautakausi ja keskiaika.

Vaikka näyttely tarjoaa kovaa tutkittua tietoa, tavoitteena on puhutella myös heitä, joille DNA-tutkimus on kokonaan uusi maailma. Sisältöä täydentää samanniminen kirja (Muinais-DNA: Avain menneisyyteen, toim. Ulla Nordfors & Maj Meriluoto, SKS, 2025), joka esittelee tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia perusteellisemmin kuin näyttelyssä on mahdollista. Kirjaa on saatavilla Vapriikin museokaupasta heinäkuun puolivälistä alkaen.