Pajarin pojat - pohjoishämäläiset talvi- ja jatkosodassa

Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Pajari saavutti legendaarisen maineen. Hän oli ristiriitainen ja värikäs persoona, jota monet kollegat arvostelivat, mutta alaiset arvostivat. Pajarin ja hänen miestensä välille muodostui poikkeuksellisen voimakas side: jo sodan aikana miehet alkoivat kutsua itseään ”Pajarin pojiksi.”

Talvisodassa JR 16 löi Laatokan pohjoispuolisessa erämaassa Tolvajärvellä neuvostoliittolaisen divisioonan. Se oli suomalaisten ensimmäinen suurvoitto, joka loi koko armeijalle uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja vaikutti siten merkittävästi koko talvisodan lopputulokseen.

Jatkosodassa kesän 1941 hyökkäysvaiheessa 18. Divisioona eteni yhdessä kuukaudessa Moskovan rauhan rajalta aina Rajajoelle asti. Niissä asemissa divisioona vietti koko asemasotavaiheen ajan. Kesän 1944 vetäytymisvaiheessa 18. Divisioona osallistui Talin–Ihantalan suurtaisteluun painopistesuunnassa. Divisioona kärsi jatkosodassa noin 10 000 miehen kokonaistappiot.

Pajarin pojissa sotilaiden kokemuksiin voi tutusta tekstien, äänitiedostojen, valokuvien, videoiden ja kosketusnäyttöjen sekä esineiden välityksellä. Näyttelyssä ovat myös esillä kenraali Pajarin mitalit, joiden kohtalo herätti aikoinaan suurta huomiota.