Näyttely selvittää verenimijöihin liittyvää taikauskoa, mistä ne tulevat, miten elävät kuolleet voi tunnistaa ja kuinka niiltä voi suojautua. Sekin paljastuu, mitä yhteistä oli 1400-luvun Valakian hirmuhallitsija Vlad Seivästäjällä ja kreivi Draculalla. Näyttely esittelee vampyyreitä kansanuskomuksissa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa.

Kreivi Draculan, monien nyky-vampyyrien esi-isän, loi Bram Stoker romaanissaan Dracula (1897). Kirja nousi huikeaan menestykseen 1920–30 luvulla eri teatterisovitusten ja elokuvien siivittämänä. Valkokankaalla kirjan tunteettomasta hirviöstä kehkeytyi vähitellen romanttista ja menetettyä rakkautta etsivä, tukahdutetun eroottinen hahmo. Yhdysvalloissa syntyi 1970-luvulla nuorille aikuisille suunnattu, romanttinen ja eroottissävyinen vampyyrifiktio, mikä on tuonut verenimijöille joukoittain uusia varttuneempiakin ystäviä. Vampyyrien suosiolle ei näy loppua.

Näyttelyn esineistö on koottu useista eurooppalaisista ja amerikkalaisista museoista ja yksityiskokoelmista. Niistä mainittakoon Bram Stoker Estate, josta näyttelyyn tulee Dracula-romaanin ensipainokset, Stokerin käyttämää lähdeaineistoa ja hänen henkilökohtaisia muistiinpanojaan.

Kunsthistorisches Museumista Wienistä näytteille saadaan joukko Vlad Seivästäjän vaiheisiin liittyviä loisteliaita esineitä. Useat keräilijät ja museot ovat lainanneet näyttelyyn harvinaista vampyyrielokuvissa käytettyä rekvisiittaa.

Vapriikki ei suosittele Dracula – Vampyyrit Vapriikissa -näyttelyä perheen pienimmille, sillä näyttely sisältää voimakasta kuvamateriaalia.