Metallit ja antofylliitti

8. Metallit

Rauta
Alumiinin jälkeen rauta on toiseksi yleisin metalli maankuoressa. Sitä esiintyy luonnossa erilaisina yhdisteinä. Mineraaleina esiintyviä rautayhdisteitä ovat rautasälpä (sideriitti) sekä rautaoksidit, kuten magnetiitti, hematiitti, götiitti ja limoniitti. Varhaisin ihmisen hyödyntämä raaka-ainerauta saatiin rautameteoriiteista. Esimerkiksi Egyptin faarao Tutankhamonin hautakammiosta löytynyt tikari on valmistettu meteoriittiraudasta. Suomen viikinki- ja ristiretkiajan (900–1250) kalmistoista löytyviä tyypillisiä rautaesineitä ovat kirveet, miekat, keihään- ja nuolenkärjet, kuolaimet ja patojen ketjut. Ne on todennäköisesti valmistettu paikallisesta limoniitista.

Järvi- ja suomalmi
Järvi- tai suomalmi eli limoniitti on rauta(III)oksidipitoista hiekkaa tai kolikkomaisia muodostumia, ja sen rautapitoisuus on noin 20–47 prosenttia. Järvi- ja suomalmia löytyy Suomenkin järvien pohjasta sekä soista pintaturpeen alta. Se oli ennen kaivostoiminnan aloittamista tärkeimpiä raudanvalmistuksen raaka-aineita. Rautaa valmistettaessa malmia kuumennetaan pelkistysuunissa tai masuunissa, jolloin syntyy raakarautaa.

OHO: Kalevalassa rauta esiintyy suomalmina ja sitä puhutellaan: ”Voi sinua rauta raukka, kun olet kurjassa tilassa, suolla sorkissa sutosen. Mitä tuostaki tulisi, jospa tunkisin tulehen, ahjohon asettelisin?”

Punamulta
Punamulta (Fe2O3·H2O) on maaväripigmentti. Punamulta on rautapitoista savimaata: hyvin hienojakoista hematiittia. Koostumus vaihtelee esiintymispaikan mukaan; parhaat punamullat sisältävät jopa 95 prosenttia rautaoksidia. Punamultaa on käytetty jo esihistoriallisella ajalla esimerkiksi kallio- ja luolamaalausten väriaineena ja rituaalitarkoituksessa hautoihin siroteltuna. Punamullalla on maalattu muun muassa Pohjoismaiden laajin kalliomaalauskokonaisuus Ristiinan Astuvansalmella (noin 3000–2500 eaa.). Punamultaa käytetään yhä yleisesti keittomaalin punaisena pigmenttinä. Punamulta-keittomaalin historia ulottuu jopa 1500-luvulle saakka.

Kupari
Kupari on punaruskeaa, pehmeää ja sitkeää metallia, jota eristetään malmeista. Aiemmin siitä valmistettiin aseita, koruja ja työkaluja, kun taas nykyään sitä käytetään varsinkin elektroniikkateollisuudessa. Esihistoriallisella ajalla kuparia tuotettiin muun muassa Lähi-idässä, Kaakkois- ja Keski-Euroopassa, Brittein saarilla ja Uralilla. Laajoja esiintymiä on Yhdysvalloissa, Sambiassa, Chilessä ja Perussa.

Pronssi
Kun kupariin lisätään noin 12 prosenttia tinaa, saadaan aikaan pronssia. Pronssi oli esihistoriallisella ajalla merkittävä korujen ja statusesineiden raaka-aine. Pronssikauden (noin 1500–500 eaa.) pronssikirveet ja -miekat eivät kestäneet kovaa käyttöä, joten niillä todennäköisesti lähinnä ilmaistiin käyttäjän korkeaa sosiaalista asemaa. Rautakaudella (noin 500 eaa. – 1250 jaa.) pronssista valmistettiin erilaisia koruja. Suomessa pronssi on ollut tuontitavaraa, vaikka pronssinvalua on harjoitettu paikallisestikin. Esimerkiksi Pälkäneen Hyllistä on löytynyt 900-luvulle ajoittuvia pronssisolkien savisten valinmuottien kappaleita.

Kulta
Pehmeä ja helposti muokattava jalometalli, josta valmistetiin koruja jo tuhansia vuosia sitten. Ennen toista maailmansotaa valtioiden rahajärjestelmä oli sidottu kultakantaan. Kultapitoisuus ilmoitetaan karaatteina; puhdas kulta on 24 karaattia. Suomen kallioperässä on kultaa lähes kaikkialla, mutta vain hyvin pieniä määriä. Kultakaivoksia on ollut Viljakkalan Haverissa ja Oriveden Kutemajärvellä. Suomen mittaushistorian suurin kultakimpale löytyi vuonna 1935, kun Evert Kiviniemi nosti lapiolla 392,9-grammaisen järkäleen Luttojoesta.

9. Antofylliitti
Antofylliitti on mineraali, joka kuuluu amfibolien ryhmään. Sitä löydetään usein yhdessä muun muassa maasälvän, kvartsin ja muiden amfibolien kanssa. Se muodostaa ohuita, prismamaisia tai kuitumaisia kiteitä. Antofylliitillä on ollut historiassa merkittävä rooli, sillä sitä on käytetty asbestikuituna muun muassa rakennusmateriaaleissa. Hengitettynä asbestipöly aiheuttaa merkittävää syöpäriskiä. Nykyään antofylliitillä ei ole merkittäviä käyttötarkoituksia, sillä sen käyttö rakennusmateriaaleissa kiellettiin kiven myrkyllisyyden vuoksi.