Kokoelmat

Kokoelmien kokonaislaajuus on noin 260 000 näytettä ja niitä kartutetaan suunnitelmallisesti. Valtaosa näytteistä on hyönteisiä (noin 80% näytemäärästä). Näiden lisäksi kokoelmissa on kasvinäytteitä (13% näytteistä), täytettyjä lintuja ja nisäkkäitä, niiden luurankoja, kalloja ja nahkapreparaatteja, sekä myös linnunsiipiä, -munia ja -pesiä, simpukankuoria, fossiileja ja mineraaleja. Suurin osa kokoelmista on karttunut noin sadan vuoden aikana, ja vanhimmat yksittäiset näytteet ovat 150 vuoden ikään ehtineitä kasviaarteita.

Museo ei kuitenkaan itse aktiivisesti kerää, metsästä tai osta kokoelmia, vaan ne ovat kertyneet lahjoituksina luontoyhdistyksiltä ja lukuisilta yksityisiltä luonnonharrastajilta. Valtaosa kokoelmanäytteistä on kerätty Pirkanmaalta, lisäksi näytteitä on ulkomailta ja mm. 1972 suljetusta Tampereen eläintarhasta. Kokoelmia säilytetään Vapriikissa (kasvit, sienet, selkärangattomat) ja Ruskon kokoelmakeskuksessa (täytetyt selkärankaiset, mineraalit). Kokoelmia hyödynnetään mm. tutkimuksessa, opetuksessa ja taideprojekteissa

Voit tarjota hallussasi olevia eläin-, kasvi- tai sieninäytteitä ottamalla yhteyttä Tampereen luonnontieteelliseen museoon. Museo ottaa vastaan vanhoja näytteitä (esim. täytetyt eläimet, kasviot, hyönteislaatikot) sekä myös tuoreita näytteitä (juuri kuollut eläin). Tallennusperusteina ovat tieteellinen (löytötiedot) tai opetuksellinen (harvinainen laji) arvo sekä näytteen kunto. Vastaanottopäätös tehdään tapauskohtaisesti – annamme lisäohjeita, kun olette meihin yhteydessä.

Kuolleena löydetyt luonnonsuojelulainsäädännön mukaan rauhoitetut eläimet tulee aina toimittaa luonnontieteelliseen museoon. Yksityishenkilöt voivat pitää näitä hallussaan vain tilapäisesti. Myös kuolleet riistaeläimet eli metsästyslainsäädännön tarkoittamat lajit ovat rauhoitusaikanaan, eli metsästyskauden ulkopuolella, valtion omaisuutta. Alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) voi myöntää luvan muihin tarkoituksiin, jos luvan edellytykset täyttyvät. Rauhoitettuja lajeja, vaikka nämä olisivatkin vanhoja täytettyjä eläimiä, ei saa myydä, vaan ne tulee aina lahjoittaa luonnontieteelliseen museoon.

Luonnosta löytyneeseen eläimeen ei tule koskea paljain käsin – käytä suojakäsineitä! Tuore eläinnäyte tulee pakata kaksinkertaiseen muovipussiin ja pakastaa, mikäli mahdollista. Liitä mukaan mahdollisimman tarkat löytötiedot: löytöpaikka (kunta, tarkka osoite tai koordinaatit), löytöpäivämäärä, löytötapa (esim. kuolleena metsästä, törmännyt ikkunaan), löytäjä (nimi, osoite, sähköposti; henkilötietoja ei luovuteta muille tahoille) ja välittäjä (jos muu kuin löytäjä). Eläinnäytteen voi sovittaessa tuoda Vapriikin infoon arkisin virka-ajan puitteissa – yleensä lahjoitusajankohta on hyvä sopia erikseen.

Tarkempia toimintaohjeita kuolleena löydettyjen lintujen rengastustietojen lähettämisestä, loukkaantuneen eläimen auttamisesta, tai sairaaksi epäillyn eläimen löytämisestä, saa osoitteesta https://www.luomus.fi/fi/osallistu