Ammattivalokuvaajat

Hakulin, Konstantin (myös Hackulin)

Konstantin Hakulin (1833–1900) asui 1850-luvulla Pietarissa ja Helsingissä. Hän muutti Tampereelle vuonna 1859.

Hakulin toimi proviisorina G. A. Serlachiuksen apteekissa Tampereella vuosina 1859–1868. Hakulin perusti väkiviinatehtaan Tampereelle vuonna 1868, ja sai myöhemmin kokonaan omistukseensa Onkiniemessä sijainneen oluttehtaan naituaan tehtaan toisen omistajan lesken.  Hakulin oli myös mukana perustamassa Tampereen Kutomo Oy:tä sekä Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankkia. Hakulinilla oli oma valokuvausateljee apteekkari Serlachiuksen talossa Kauppatori 3:ssa vuosina 1862–1867, jossa hän myös itse asui.

Hakulin oli Tampereen kaupunginvaltuuson jäsen vuosina 1879–1881. Hän oli perustamassa Tampereen soitannollista seuraa ja toimi Tampereen vapaaehtoisen palokunnan päällikkönä. Hakulin sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1899.

Hakulinin varhaisimmat kuvat Tampereesta löytyvät 1860-luvulta.  Hänen kuvastostaan löytyy sekä henkilökuvia että yleisnäkymiä Tampereesta. Hakulinin kuvia löytyy kuva-arkiston kokoelmista muutamia kymmeniä.

Konstantin Hakulinin valokuvia:

Kangas, Jussi

Jussi Kangas (1902–1971) aloitti ammattimaisen valokuvaamisen vuonna 1930. Kangas työskenteli freelancer-lehtikuvaajana, ja hän sai suurimmat toimeksiantonsa Kansan Kuvalehdeltä ja Suomen Kuvalehdeltä sekä hän sai paljon kuvaustilauksia tamperelaisilta yrityksiltä.

Kankaan negatiivierä, noin 10 000 negatiivia otettiin vastaan Tampereen kaupunginmuseoon vuonna 1974 ja siirrettiin myöhemmin Vapriikin kuva-arkistoon. Toinen suuri negatiivierä saatiin lahjoituksena vuonna 2016. Kankaan kuvaluettelon mukaan kuvia on vuodesta 1945 vuoteen 1967 eri puolilta Tamperetta ja lähikunnista. Kuvia löytyy eri tapahtumista, näkymistä ja työnteosta. Työnteko ja lapsikuvat muodostavat merkittävän osan kokoelmasta.

Jussi Kankaan kuvia on tallennettu lisäksi Tampereen yliopistoon, Suomen valokuvataiteen museoon, Museovirastoon sekä SKS:n arkistoon.

Jussi Kankaan valokuvaluettelo ja valokuvia:

Kanninen, Veikko

V. O. Kanninen (1907–1985) aloitti valokuvausharrastuksen vuonna 1925, ja kaksi vuotta sen jälkeen hän aloitti ammatilliseen valokuvaustoiminnan. Kanninen toimi Aamulehden vakituisena valokuvaajana, mutta siirtyi myöhemmin yksityisyrittäjäksi. Hän kuvasi säännöllisesti Kansan Lehteen. Kanninen myi liikkeessään myös valokuvaustarvikkeita. Lisäksi hän kuvasi monille tamperelaisille teollisuusyrityksille.

Kanninen kuvasi pääasiassa journalistista kuvaa sekä henkilökuvia ja kaupunkinäkymiä. Hän kuvasi Aamulehden toimeksiannosta Kuru-laivan onnettomuutta myrskyävällä Näsijärvellä köytettynä pelastusaluksen mastoon. Kanninen harrasti kaitaelokuvafilmausta varsinkin rintamalla.

Kanninen oli yksi Tampereen Kameraseuran perustajajäsenistä sekä Suomen Lehtikuvaajat ry:n kannattava jäsen. Hänelle myönnettiin opetusministeriön taiteilijaeläke 1974 ja 1980.

Kuva-arkistosta löytyy noin 70 000 Kannisen valottamaa negatiivia.

Veikko Kannisen valokuvia:

Kauppila, Ensio

Sulo Ensio Kauppila (1930–2014) syntyi Viipurissa. Asevelvollisuuden suoritettuaan Kauppila oli lehtikuvaajana Aamulehdessä neljän vuoden ajan. Sen jälkeen ura jatkui valokuvausliike V. O. Kannisella, kunnes Kauppila perusti oman yrityksen vuonna 1957. Aluksi työ oli pääosin freelancer-lehtikuvausta, mutta muuttui pian teollisuus- ja mainoskuvaukseksi. Kauppilan suurimpia asiakkaita olivat Mainos Lehmus, PK-mainos, Mainos Tutka, Mainoskenttä, Suomen Trikoo, PMK, Stockmann, Suomen Saippua, M-Taucher ja Lokomo. Lisäksi Kauppila toimi valokuvauksen tuntiopettajana Tampereen yliopiston lehdistö- ja tiedotusopin laitoksella. Monen toimittajapolven pimiötyöskentelyn ja kameran käytön perustiedot opittiin Kauppilalta.

Ensio Kauppilan kuvia on ollut esillä näyttelyissä ja valokuvauslehdissä. Hän oli myös mukana vuoden 1960 FIAP:n kansainvälisen taidekuvauksen liiton järjestämässä kilpailussa Suomen joukkueessa, joka voitti maailmanmestaruuden. Brittiläinen The Royal Photographic Society on myöntänyt Kauppilalle vuonna 1959 ARPS-arvon ja myöhemmin FRPS-arvon, joka on seuran korkein valokuvauksellisista ansioista myöntämä arvo. Kauppila on saanut valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1991. Tampereen kaupunki myönsi Kauppilalle tunnustuspalkinnon vuoden 1972 ansiokkaasta näyttelytoiminnasta.

Kauppilan kokoelma koostuu noin 8 000 valokuvasta, joista pääosa on negatiiveja. Mukana on myös muutama valokuvataideteos. Valokuvat on otettu 1950–1990-luvuilla. Tampereen kaupunginarkisto palkkasi Kauppilan kuvaamaan katoavaa Tamperetta 1960-luvulla.

Kauppilan kuvauspäiväkirjat on järjestetty asiakkaiden mukaan: 1) Mainos Lehmus, 2) Suomen Trikoo, 3) Stockmann, 4) Mainos Taucher, 5) Yleinen rekisteri, 6) Tampere-kuvat, 7) PK-mainos, 8) Lokomo, 9) Tampereen saippua, 10) Taiteilijat, 11) Mainoskenttä, 12) Mainostutka, 13) PMK ja 14) Sekalainen. Avattuasi tiedoston, kuvauspäiväkirjat löytyvät omilta välilehdiltään ikkunan alareunasta. Kaikkia kuvauspäiväkirjoja ei ole vielä tuotettu digitaaliseen muotoon.

Ensio Kauppilan kuvauspäiväkirja ja valokuvia:

Lagergrén, Svante

Svante Lagergrén (1844–1900) syntyi Halmstadissa Ruotsissa vuonna 1844. Vuonna 1871 Lagergrén muutti Suomeen ja sai töitä puusepän kisällinä Turun kuurojenkoulussa. Koulun opettajana toiminut Fritz Hirn opetti Lagergrénille valokuvauksen perusteet. Sen jälkeen Lagergrén pääsi harjoittelijaksi valokuvausliikkeisiin Turussa ja Helsingissä. Hän perusti oman liikkeen Tampereelle vuonna 1876. Lagergrénin ateljee oli ensimmäinen vakinaisesti toiminut valokuvaamo Tampereella. Lagergrénin valokuvaamo sijaitsi Oskar Björkellin talossa Kauppatorilla vuosina 1874–1890. Lagergrénin valokuvaamo jatkoi toimintaansa Hangossa (1890–1899) ja Porissa (1899–?).

Lagergrén otti liikkeessään henkilökuvia ja suosittuja käyntikorttikuvia, mutta hän oli erityisesti tunnettu maisemakuvaajana. Hän kuvasi Tamperetta ja Etelä-Suomen eri kaupunkeja, kuten Hämeenlinnaa, Turkua, Kotkaa ja Raumaa. Lagergrénin asiakkaina olivat niin pankinjohtajat, kauppiaan rouvat, apteekkarit, pastorit kuin vossikkakuskit, palvelijat ja kutojat. Lagergrénin liike toimi Tampereella vailla kilpailijoita aina vuoteen 1879 asti.

Lagergrén oli kuuromykkä. Tästä huolimatta hän hoiti menestyksellä ateljeevalokuvaajan ammattia, missä hänen piti kommunikoida ja ohjata mallejaan. Lagergrénin kuvia löytyy kuva-arkiston kokoelmista alle tuhat, joista suurin osa on tunnistamattomia henkilökuvia.

Svante Lagergrénin valokuvia:

Laitinen, Ilkka

Ilkka Laitinen (s. 1955) on syntyperäinen tamperelainen. Hänen isänsä oli Aamulehden valokuvaaja Martti L. Laitinen, jonka jalanjäljissä Laitinen oli jo pienestä pitäen näppärä kameran käyttäjä. Ammattimaisen valokuvaamisen Laitinen aloitti Tammerkoski-lehdessä 1970-luvun alussa. 1970-luvun puolivälissä Aamulehti palkkasi Laitisen kopistiksi, jonka puitteissa hän myös kuvasi Aamulehteen. Myöhemmin Aamulehti palkkasi Laitisen vakituiseksi valokuvaajaksi. Aamulehden lisäksi Laitisen kuvia on julkaistu myös aikakausilehdissä, kuten Apu-lehdessä.

Laitinen on kuvannut synnyinkaupunkinsa Tampereen muutosta, julkisuuden henkilöitä, urheilua sekä uutisaiheita. Oma harrastusinto jääkiekkoa kohtaan näkyy myös vahvasti tuotannossa. Kokoelmasta löytyy kuvia vuoden 1995 MM-jääkiekon kultajuhlinnasta Tampereella.

Laitisen kuvat sijoittuvat pääosin vuosille 1976–1982 sekä 1990-luvun loppupuoliskolle.  Kuva-arkistosta löytyy noin 120 000 Laitisen kuvaamaa negatiivia.

Ilkka Laitisen valokuvia:

Laurent, Arthur

Arthur Laurent (1873-1950) aloitti ammattimaisen valokuvaamisen Helsingissä vuonna 1899 ja muutti vuonna 1904 Tampereelle, jossa alkoi pitää Hämeenkatu 12:ssa sijainnutta valokuvaamoa Anna Elfvengrenin jälkeen. Vuonna 1908 Laurent avasi Atelier Laurentin Kymmenen miehen talossa Hämeenkatu 27:ssä, jolloin vanhasta kuvaamosta tuli ateljeen haaraliike Saima. Uuden ateljeen sanottiin olevan pinta-alaltaan Suomen suurimman. Atelier Laurent toimi vuoteen 1937 saakka. Myös Laurentin vaimo Hildegard oli valokuvaaja.

Laurent toimi pääasiassa ateljeekuvaajana, mutta hän kuvasi paljon myös maisemia ja miljöötä. Myös yritykset ja teatterit käyttivät Laurentin palveluja. Atelier Laurentin erikoisaloiksi mainittiin ryhmäkuvat ja kuvasuurennokset. Vapriikin kuva-arkiston kokoelmissa on n. 200 henkilökuvaa, n. 200 maisemakuvaa ja n. 100 tilanne- ja työkuvaa. Laurent oli Tampereen arvostetuimpia ammattikuvaajia, joten hän sai joitakin erikoisia toimeksiantoja. Ensimmäisen maailmansodan aikana Laurent toimi Tampereelle sijoitettujen Venäjän armeijan joukkojen hovikuvaajana, ja keväällä 1918 valkoinen armeija antoi Laurentille luvan ikuistaa sodan aiheuttamia tuhoja Tampereella.

Laurent oli Amatörfotografklubben i Helsingforsin jäsen vuosina 1905–1907, Fotografiklubben i Tammerforsin jäsen vuosina 1904–1938 sekä Tampereen kameraseuran jäsen 1930- ja 1940-luvulla. Lisäksi hän toimi Suomen Valokuvaajain Liiton jäsenä.

Arthur Laurentin valokuvia:

Laurent, Hildegard

Hildegard Laurent (1875–1960)  oli toinen Fotografiklubben i Tammerforsin naisjäsenistä 1911. Hän toimi myös Suomen Valokuvaajain Liiton jäsenä.  Laurent osallistui aktiivisesti Tampereen kameraseuran kilpailutoimintaan.

Hildegard Laurent on kuvannut etenkin puutaloja ja niiden pihaelämää eri puolilla Tamperetta.

Hildegard Laurentin kuvia löytyy kuva-arkiston kokoelmista muutamia kymmeniä.

Hildegard Laurentin valokuvia:

Lehtiö, Tuomo

Tuomo Lehtiö (s. 1929-2021) on toiminut valokuvaajana synnyinseudullaan Punkalaitumella vuodesta 1953 lähtien ja valokuvaamon pito jatkui 1990-luvun alkupuoliskolle. Hän on työskennellyt myös freelance-lehtikuvaajana. Työnsä ohella Lehtiö on kuvannut vuosikymmenten ajan järjestelmällisesti muuttuvaa maaseutua.

Lehtiö toimi Turun ja Porin läänin ensimmäisenä valokuvauksen läänintaiteilijana vuosina 1982–1983. Lehtiölle on myönnetty valtion ylimääräinen taiteilijaeläke. Lehtiö on julkaissut valokuvakirjan Muuttuva maaseutukylä – Punkalaidun (Tielaitos 1997.)

Lehtiön kuvia on Vapriikin kuva-arkiston kokoelmissa noin 50 000 kpl.

Tuomo Lehtiön valokuvia:

Lintinen, Veikko

Tampereella syntynyt Veikko Lintinen (1932–2022) työskenteli 1950-luvulta lähtien pitkään freelancer-kuvaajana. Aluksi hän otti satunnaisia kaupunkikuvia ja myi niitä feature-kuviksi Kansan Lehteen. Syksyllä 1959 hänet palkattiin kuvaajaksi Tamperelaiseen ja vuonna 1961 toiseksi tärkeäksi työllistäjäksi tuli Ilta-Sanomat. 1960-luvulla Lintinen kuvasi myös mm. Uuteen Suomeen, Helsingin Sanomiin sekä Tammerkoski -lehdelle.

Tunnetuimman kuvansa Lintinen otti jääkiekon MM-kisoissa Tukholmassa vuonna 1970. Neuvostoliittolainen maalituomari Anatoli Seglin nukahti kesken Ruotsin ja DDR:n ottelun. Lintinen huomasi tapauksen ja ikuisti sen ainoana kuvaajana. Neuvostoliiton suurlähetystö yritti ostaa kuvat pelätessään skandaalia, mutta Lintinen ei myynyt.

Urpo Lahtinen pestasi Lintisen Lehtimiehiin vuonna 1971 kuvatoimituksen päälliköksi. Lintinen oli tehtävässä aina vuoteen 1988, jolloin Yhtyneet Kuvalehdet osti Lehtimiehet. Sen jälkeen Lintinen palasi freelanceriksi. Lehtimiehissä Lintinen kuvasi lähinnä Hymyyn. Urpo Lahtisen ja toimittaja Veikko Ennalan hovikuvaajana Lintinen pääsi matkustamaan kuvausmatkalle 68 maahan. Gambiassa Lintisen matkaseurana olivat Jörn Donner ja Kalevi Keihänen. Ennalan ja Lintisen kuvareportaasi sai kansainvälistä huomiota. Hymy-vuosinaan Lintinen pääsi tutustumaan melkein kaikkiin suomalaisiin julkkiksiin.

Lintinen oli Pirkanmaan Journalistit ry:n kunniajäsen. Hän istui yhdistyksen hallituksessa yhteensä 16 vuotta.

Lintisen valokuvakokoelma lahjoitettiin Vapriikin kuva-arkistoille vuonna 2022. Kokoelmassa on noin 50 000 kuvaa.

Veikko Lintisen valokuvia:

Nieminen, Kari

Kari Nieminen (s. 1944) on syntyperäinen tamperelainen. Hän kiinnostui valokuvauksesta jo lapsena, jolloin Nieminen aloitti valokuvausharrastuksen Kodak-laatikkokameralla.

Nieminen työskenteli hotelli- ja ravintola-alalla lukuisissa eri tehtävissä, kuten baarimestarina, hovimestarina ja markkinointipäällikkönä. Hän perusti Tampereelle myös Tampereen Baarimestarikillan. Vuonna 1974 Nieminen siirtyi ravintola-alalta Tampereen Särkänniemi Oy:n osastopäälliköksi. Työn ohessa Nieminen alkoi kuvata paljon huvipuistoja, tivoleita ja sirkuksia, myös kaitafilmille. Verkostoja alkoi syntyä paljon, ja vuonna 1984 Nieminen perusti vaimonsa kanssa mainostoimisto Reklaamikari Oy:n. Mainostoimisto teki aluksi laaja-alaisesti monenlaisia toimeksiantoja, mutta rajasi laajennuspaineiden myötä toimintaansa. Nieminen on kuvannut laaja-alaisesti tamperelaisia näkymiä, Tampereen keskeisiä tapahtumia ja elämää.

Niemisen valokuvia löytyy kuva-arkiston kokoelmista noin 70 000 vuosilta 1975–2008. Lisäksi kokoelmiin on tallennettu 25 kaitafilmiä Särkänniemestä vuosilta 1975–1976.

Kari Niemisen valokuvia:

Rasmussen, Niels

Niels Rasmussen (1852–1911) oli kotoisin Tanskasta. Rasmussen, joka sanomalehdessä ilmoitti olevansa ”walokuvaaja Kyöpenhaminasta”, tuli Tampereelle ensimmäisen kerran lyhyeksi aikaa vuonna 1884. Toimittuaan sen jälkeen kiertävänä kuvaajana eri puolilla Suomea Rasmussen palasi Tampereelle joulukuussa 1886. Hänen kuvaamonsa oli aluksi Hämeenkatu 11:ssä ja sen jälkeen kolmessa eri osoitteessa, kunnes sille vuonna 1908 valmistui erityinen ateljee Keskusmyymälöiden taloon Kauppakatu 3:een. Niels Rasmussen oli Fotografiklubben i Tammerforsin jäsen.

Niels Rasmussenin kuoltua vuonna 1911 valokuvausliikkeen toimintaa jatkoivat hänen nimellään puoliso Pauline ja poika Sigurd vuoteen 1927, jolloin J. R. Åberg osti kuvaamon. Sen jälkeen yrityksellä oli vielä kolme eri omistajaa, mutta se toimi Valokuvaamo N. Rasmussenin nimellä aina vuoteen 2009.

Valokuvaamo N. Rasmussen oli tunnettu henkilökuvistaan, mutta se kuvasi laajasti myös yritys-, maisema-, muoti- ja miljöökuvia. Maininnan arvoisia ovat etenkin varhaiset ilmavalokuvat Tampereesta. Rasmussenin kuvia löytyy kuva-arkiston kokoelmista noin tuhat kappaletta.

Niels Rasmussenin valokuvia:

Riekkola, Juhani

Juhani Riekkola (s. 1932) on tamperelainen valokuvaaja ja fotograafikko, joka on työskennellyt teatterin, oopperan, musiikin, museoiden, arkkitehtuurin ja kaupunkikuvauksen parissa. Tärkeä osa-alue hänen työssään on ollut Tampere ja tamperelaisuuden kuvaaminen. Riekkola on pitänyt lukuisia valokuvanäyttelyitä ja osallistunut laajasti yhteisnäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Hän vaikutti pitkään aktiivijäsenenä Tampereen Kameraseurassa. Riekkola toimi Hämeen läänintaiteilijana vuosina 1974–1976. Hänet palkittiin valtionpalkinnolla vuonna 1971 ja valtion ylimääräisellä taiteilijaeläkkeellä vuonna 1988.

Juhani Riekkola on julkaissut kaksi valokuvakirjaa: Amuri (Tammi, 1975) ja Pispala (Tampere-seura, 1976), sekä yhden omaelämänkerrallisen teoksen Jättää jälkeensä (Pilot, 2005). vuonna 2009 Vapriikki koosti Riekkolan valokuvista Juhani Riekkola – Fotografiikkaa ja valokuvia -näyttelyn TR1:een Tampereella.

Pääosa Riekkolan valokuvista on tallennettu Vapriikin kuva-arkistoon, Suomen teatterimuseoon, Suomen valokuvataiteen museoon ja Ranskan kansalliskirjastoon.

Kuva-arkiston Riekkola-kokoelmasta löytyy yli 12 000 valokuvaa, jotka koostuvat pääasiassa dioista ja negatiiveista. Valokuvat ja fotograafit on tuotettu 1950–1980-luvuilla. Museokeskus Vapriikki on koostanut Riekkolan valokuvista kaksi näyttelyä: Juhani Riekkola – Fotografiikkaa ja valokuvia vuonna 2009 sekä Tiistaitarjotin – ruokamatka 70-luvulle vuosina 2020-21.

Juhani Riekkolan kaksi kuvauspäiväkirjaa ja valokuvia:

Selänne, Matti

Amurilainen Matti Juhani Selänne (1937-2018) sai valokuvauskipinän opiskellessaan Tampereen kauppaoppilaitoksessa. Sitä seurasi valokuvauskurssi Tampereen työväenopistossa ja edelleen seurakuntien valokuvauskerho. Vuonna 1957 alkoi kaksivuotinen kausi Foto Oy:n myymäläapulaisena. Vuonna 1959 Selänne perusti yhdessä Urpo Lahtisen ja Heikki Valkaman kanssa Filmi-Tutka Oy:n harjoittamaan elokuvien valmistusta ja esitystoimintaa. Yrityksen toiminnan päätyttyä Selänne siirtyi vuonna 1962 Oy Foto Ab:n Tampereen liikkeen esimieheksi. Siihen asti valokuvaaminen oli pysynyt harrastuksena, mutta vuonna 1963 perustettu Studio Selänne oli sekä mainoskuvaamo että elokuvavalmistamo. Jo seuraavana vuonna Selänteestä tuli arvostetun Royal Photographic Society of Great Britainin jäsen. Vuosina 1963-64 Selänne toimi myös Valokuvaaja-lehden toimitussihteerinä ja Suomen Valokuvaajien Liiton toiminnanjohtajana.

Valokuvaustarvikkeiden maahantuonnista tuli Selänteen toinen leipäpuu. Maahantuontia ja myyntiä silmällä pitäen Studio Selänne muutettiin kommandiittiyhtiöksi, joka keskittyi mainoskuvaukseen ja elokuvien valmistukseen. Sen rinnalle tuli Salamaselänne, valokuvausalan tuonti- ja tukkuliike ammattilaisille vuonna 1973. Luontokuvaajille tarkoitettujen tuotteiden myyntiä varten perustettiin vuonna 1984 oma yritys, Suomen Luontokuva Oy. Yritysryppääseen liittyi 1980-luvun loppupuolella vielä Museoiden hankintakeskus ky, joka toi maahan mm. kuva-arkistojen tarvitsevia materiaaleja. Maahantuonnin kasvaessa kuvaaminen jäi enemmän harrastukseksi, vaikka pysyikin koko ajan mukana.

Vuonna 1992 Ranualla aloitettiin Ranuan Luontokuva-Akatemia, jossa järjestettiin luontokuvaukseen ja muuhunkin valokuvaukseen liittyviä kursseja ja jossa Selänteen maahan tuomia laitteita voitiin kokeilla käytännössä.

The Royal Photographic Society of Great Britain myönsi vuonna 2006 Selänteelle ”Member´s Award” -nimisen kunniamaininnan pitkäaikaisesta yhteistyöstä ja elämänurasta. Aktiivisimmat vuodet jäivät sairauden myötä vähitellen taakse 2010-luvulla, ja Salamaselänne ky lopetettiin virallisesti vuonna 2019.

Selänteen Tampere-aiheiset negatiivit, luvultaan noin 100 000, lahjoitettiin Vapriikin kuva-arkistolle vuonna 2014. Suurin osa kuvista on otettu 1960-luvun lopulta 1970-luvun alkupuolelle. Ne käsittelevät monipuolisesti Tampereen kaupunkikuvaa, tapahtumia ja yrityksiä. Mukana on myös paljon mainoskuvia. Erityisesti mainittakoon korkealaatuiset ilmakuvat. Erään kuuluu myös Selänteen kuvaamia filmejä.

Matti Selänteen valokuvia:

Staf, E. M.

Emil Martinus (Martti) Staf (1906-85) aloitti valokuvaamisen 1926 ollessaan Aamulehden autonkuljettajana. Staf hakeutui Aarne Pietisen oppiin Helsinkiin 1931. Vuoden opin jälkeen hän ryhtyi itsenäiseksi lehtikuvaajaksi. Hänellä oli oma valokuvausliike, jossa hän työskenteli vaimonsa kanssa. Myöhemmin hänellä oli tovin töissä aloitteleva valokuvaaja Juhani Riekkola. Staf oli mukana perustamassa Tampereen Kameraseuraa ja Tampere-Seuraa 1930-luvulla sekä sotien jälkeen Lehtikuvaajat ry:tä.

Martti Staf oli Tamperelaisten lehtikuvaajien kerhon kunniajäsen 1975. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke 1976.  Staf oli myös Suomen Lehtikuvaajat ry:n kunniajäsen 1982. Martti Staf kuvasi aluksi tamperelaisille sanomalehdille, mutta myös valtakunnallisiin lehtiin. Ammattikuvaajana hän sai tilauksia yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä. Kaupunkikuvien lisäksi E. M. Staf tallensi teatterielämää, teollisuutta, muotia ja mainoksia.

Kuva-arkistoon E.M. Stafin kokoelma on tullut Hämeen museosta, osa kaupunginarkistosta.  Osuusliike Voiman negatiivit lahjoitettiin suoraan arkistolle 1988. Stafin kuvia löytyy monesta muustakin kokoelmasta mm. Aamulehden ja Tuotannon kokoelmasta. Yhteensä Stafin kuvia löytyy kuva-arkistosta toistakymmentä tuhatta. Tampereen museot on pitänyt Stafin kuvista näyttelyn Staf – ammattikuvaaja. Näyttely pidettiin Hämeen museossa vuonna 1995 ja samaan aikaan julkaistiin samanniminen kirja.

E. M. Stafin kuvauspäiväkirja ja valokuvia:

Yrjänä, Ari

Ari Yrjänä (1933–2002) oli toijalalainen (nyk. Akaa) kansakoulun opettaja, joka toimi päätyönsä lisäksi kuvanveistäjänä, kuvataiteilijana, valokuvaajana ja fotograafikkona. Yrjänän kuvia on ollut esillä näyttelyissä eri puolilla maailmaa, ja hän on saanut lukuisia kunniakirjoja sekä palkintoja. Yrjänä on julkaissut kuvateoksia, joista osan hän on tuottanut yhdessä Aimo Vuokolan kanssa. Tällaisia ovat mm. Satu suomalaisesta maisemasta (1965), Me suomalaiset (1966) ja Meidän kirkkomme (1979).

Yrjänän valokuvissa korostuu Suomi ja suomalaisuus: kansallismaisemat, arkielämä, vapaa-aika ja työ. Kuvat ovat taidokkaita poimintoja elämän pienistä hetkistä – oikean hetken löytämiseksi Yrjänä on tarkkaillut ympäristöään ja käyttänyt aikaa havainnoimiseen. Valokuvien sommittelu on taidokasta ja tekniset ratkaisut tukevat kuvien sisältöjä. Yrjänän kokoelmasta löytyy myös kattava kuvasto Pirkanmaan kaupungeista sekä Suomen kirkoista.

Yrjänä oli yksi suomalaisen fotografiikan uranuurtajista yhdessä Aimo Vuokolan ja Juhani Riekkolan kanssa. Yrjänän fotografiikoissa alkuperäiset mallit löytyvät mm. puusta, hiekasta, vedestä ja maisemista. Fotografiikat ovat valokuvia, joita on työstetty abstraktiin ja pelkistettyyn suuntaan. Yrjänän mukaan pelkistäminen ja graafisuus vapauttavat valokuvan sen kantamasta todellisuuden taakasta, sillä yhteys kohteeseen ei ole enää ilmeinen. Tällöin valokuvan tulkinta on vapaampaa kuin perinteisessä valokuvassa. Yrjänän valokuvia ja fotografikoita löytyy kuva-arkiston kokoelmista noin 5 000.

Ari Yrjänän valokuvia: