Vaihtuvat näyttelyt
Pelimuseon studiotila on varattu pienimuotoisille vaihtuville näyttelyille. Näyttelyt tuovat esiin esimerkiksi kiinnostavia pelimaailman ilmiöitä, teoksia, historiaa ja ihmisiä.
Pelijamien tarinoita
8.12.2023–28.4.2024
Pelijamien tarinoita -näyttelyssä sukelletaan pelijamien värikkääseen maailmaan Suomessa. Pelijameilla joukko pelintekemisestä kiinnostuneita kokoontuu yhteen tekemään pelattavia pelejä lyhyessä ajassa ja erilaisista rajoitteista ammentaen. Pelijameille voi osallistua kuka tahansa ja samaan tiimiin mahtuu niin ensikertailaisia kuin vuosikymmeniä pelien tekemistä harrastaneita. Jameja on paljon ja tarinoita sitäkin enemmän!
Suomen ensimmäinen pelijami järjestettiin tammikuussa 2010, jolloin Helsingissä, Tampereella, Kajaanissa ja Turussa osallistuttiin Global Game Jameihin. Kesäkuussa 2013 Finnish Game Jam yhdistys syntyi tämän yhteisön ympärille luotsaamaan pelijamimaniaa. Matkalle on mahtunut monenlaisia pelijameja. Pelejä on syntynyt bussissa, maailmanpyörässä, tandempyörällä, Lapin erämaassa, mökeissä, kirjastoissa, kouluissa, tv-studiossa, planetaarioissa, festivaaleilla, konferesseissa, välillä saunoen, uiden tai paljutellen ja ihan tavallisissa kodeissakin etäyhteyksien päässä.
Pelijamien tarinoita
Esteet nurin: saavutettavan pelaamisen näyttely
8.12.2023 – 21.4.2024
Esteet Nurin: Saavutettavan pelaamisen näyttely tarjoaa tilaisuuden tutustua pelien saavutettavuuteen, oppia ketä saavutettavuus hyödyttää, saada tietoa vammaisten pelaajien pelikokemuksista ja kokeilla erilaisia saavutettavan pelaamisen apuvälineitä.
Pelien saavutettavuus mahdollistaa pelaamisen ja pelikulttuurin monenkirjavan maailman kaikille. Peleissä voi olla saavutettavuusasetuksia, kuten tekstitykset, värisokeustilat ja äänivihjeet, jotka mahdollistavat peleistä nauttimisen myös eri tavoin vammaisille pelaajille. Jotain pelejä sekä peliohjaimia on suunniteltu tietyille käyttäjäryhmille. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää äänipelejä sekä esteettömyysohjaimia. Näyttely on suunnattu kaikille saavutettavuudesta kiinnostuneille, mutta erityisesti vammaisille pelaajille ja pelikehittäjille.
Näyttelyn järjestävät TACCU, Tampere Accessibility Unit (Tampereen Yliopisto) ja SIA Lab (LUT Yliopisto).
Tervetuloa tutustumaan saavutettavaan pelaamisen kiinnostaviin puoliin museokeskus Vapriikkiin!
MENNEET NÄYTTELYT
Muumi-pelejä eri vuosikymmeniltä
19.4.–3.12.2023
Studio
Muumikirjat ovat ilahduttaneet kaikenikäisiä lukijoita ikäluokka toisensa jälkeen. Taiteilija Tove Janssonin (1914–2001) luoman maailman ajattomuus, leikkimielisyys sekä viihdyttävä filosofinen viisaus ovat tehneet Muumeista maailmanlaajuisen ilmiön. Tarinoissa käsitellään niin kepeitä kuin vakaviakin teemoja, kuten lasten ja aikuisten rooleja, vapautta, vastuuta ja oman aseman löytämistä yhteisössä.
Muumi-pelinäyttely esittelee muumiteemaisia pelejä eri vuosikymmeniltä. Näyttelyssä tutustutaan erilaisiin peleihin alun perin 1950-luvulla julkaistusta Muumipeli-lautapelistä tämän päivän mobiilipeleihin.
Monet näyttelyn pelit voivat olla kävijöille tuttuja omasta lapsuudesta, sillä muumit ovat olleet näkyvä osa suomalaista lastenkulttuuria jo vuosikymmenten ajan. Esillä on lisäksi suurelle yleisölle tuntemattomampia pelejä sekä virallisten lisenssituotteiden rinnalla syntynyttä varjokulttuuria.
Näyttely on suunnattu kaikenikäisille muumien ystäville.
Tikuista asiaa
21.2. — 12.11.2023
Suomen pelimuseon pienoisnäyttely selvittää miten peliohjaimista kehittyi nykyisen kaltaisia?
Miten syntyi Atari-liitäntä ja miksi sitä käytettiin lähes koko 1980-luvun ajan miltei kaikissa kotitietokoneissa? Miten villejä visioita peliohjainten suunnittelijat oikein esittelivätkään tuolloin?
Tikuista asiaa -näyttely perustuu Suomen pelimuseon työryhmän jäsenen, keräilijä Mikko Heinosen peliohjainten kokoelmaan. Häntä viehättävät etenkin 80-luvun joystickit, jotka ovat käytännössä toiminnoiltaan identtisiä, mutta joita myytiin silti lukemattomilla eri nimillä ja eri muotoisina.
Pixeled Years
21.9.2022 — 16.4.2023
Demoskene on 80-luvulla syntynyt tietokoneharrastajien alakulttuuri, jossa toteutetaan ohjelmoiden sekä musiikin ja grafiikan keinoin tietokoneelle näyttäviä visuaalisia näytösohjelmia, joita kutsutaan demoiksi.
Suomessa demoskene syntyi Commodore 64 -tietokoneen ympärille, levittäytyen siltä myöhemmin muille alustoille. 80-luvun puolivälissä moneen perheeseen saapui ensimmäisen kotitietokone. Commodore 64 julkaistiin vuonna 1982, saavuttaen nopeasti valtaisan suosion. Suomessa “Tasavallan tietokonetta” myytiin väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa.
Pixeled Years -näyttely esittelee kattavasti suomalaisen Commodore 64 -demoskenen pikseligrafiikkaa aina 80-luvulta tähän päivään asti. Näyttelyn ovat tehneet yhteistyössä Suomen pelimuseo ja Zooparty ry. Sen kuratoinnista vastaavat Ari “Duce” Seppä sekä Tommi “Electric” Musturi.
Kuva: Ari ”Duce” Seppä
Mielikuvituksen maantiede
9.6. – 18.9.2022
Karttojen avulla voidaan kuvitella kaukaisia ja tuntemattomia alueita. Aina kartat eivät edes käsittele todellista maailmaa, vaan niitä voidaan tehdä myös kuvitteellista paikoista. Mielikuvituksen maantiede on näyttely, joka kertoo suomalaisia pelejä varten tehdyistä kartoista. Ne kaikki perustuvat tavalla tai toisella mielikuvitukseen, sillä kartta voi viedä katsojansa nojatuolimatkalle paitsi lähimetsän suunnistusmaastoon, myös mielikuvitusmaailmaan.
Näyttelyssä on peleissä käytettyjä karttoja 150 vuoden ajalta. Vuosien varrella on ollut yleistä, että pelilaudan pohjana on käytetty karttaa Suomesta tai jostakin tietystä paikkakunnasta. Toisaalta pelikartta on voinut kuvata myös täysin kuvitteellista maisemaa, tai vaikka jotakin sellaista paikkakuntaa, joka tuntuu niin todelliselta, että se voisi aivan hyvin olla oikeasti olemassa. Eikä karttoja laadi pelkästään pelien suunnittelijat, vaan myös pelaajat ovat ahkeria kartanpiirtäjiä.
Missä mielikuvitusmaailmassa olet viimeksi käynyt karttaa katsomalla?
Memory Limits – Game Boy -taidenäyttely
7.5. – 5.6.2022
160 × 144 pikseliä, 5760 tavua
Yhdeksän taiteilijaa, yhdeksän Game Boyta
Missä kulkevat muistin rajat?
Game Boy oli kokonaiselle 90-luvulla kasvaneelle sukupolvelle oma ’henkilökohtainen tietokone’. Se ei ollut vain laite muiden joukossa vaan ensimmäinen yksityinen ruutu, jolla saattoi käydä seikkailuja usein ilman vanhempien häirintää. Sen pieneltä ja himmeältä nelivärinäytöltä saattoi löytää uusia maailmoja koulun pihalla kavereiden kanssa tai peiton alla taskulampun valossa. Tarvittiin vain vähän mielikuvitusta, jotta pikselivaltakunnat heräsivät eloon.
Memory Limits on tämän kiertokulun päätepiste. Game Boy toimii jokaiselle yhdeksästä taiteilijasta välineenä ideoille, tarinoille ja visioille. He ovat synnyttäneet pikseli kerrallaan taideteoksia, jotka toimivat ohjelmistona alkuperäisellä, vanhalla laitteistolla. Game Boyn rooli taiteilijoiden omassa historiassa vaihtelee, mutta näyttelyssä sen muovilinssistä tulee meidän ikkunamme heidän muistoihinsa.
Suomalaisen pelijournalismin mikrokivikausi – toimittajaveteraanit muistelevat
10.2. – 1.5.2022
Näyttely kertoo pelitoimittajan työn muutoksista 1980-luvulta tähän päivään. Toimittajien muistoihin ja kertomuksiin perustuvan näyttelyn pääpaino on paperimedian kultakaudessa, etenkin MikroBitti ja Pelit-lehdissä. Mukana muistelemassa ovat suomalaiset pelitoimittajalegendat Tuija Lindén, Niko Nirvi, Kaj ”Kaitsu” Laaksonen ja Jukka O. Kauppinen. Näyttelyssä on esillä harvinaisuuksia ja kuriositeetteja toimittajien omista kokoelmista.
Noita – Peli-idean pitkä matka
4.9. – 12.12.2021
Noita on salaisuuksien täyttämä luolastoseikkailu, jossa pelaaja vaeltaa armottomassa pikselimaailmassa valjastaen luonnonvoimat käyttöönsä. Noita – Peli-idean pitkä matka -näyttelyssä seurataan peli-idean muovautumista alkuperäisistä ideoista eri vaiheiden kautta kohti lopullista muotoaan.
Peli-idea voi muuttua monta kertaa kehitysprosessin aikana ja siihen vaikuttaneita asioita voi olla vaikeaa hahmottaa jälkikäteen. Peli-idean toimivuutta testataan erilaisilla prototyypeillä, joiden välillä peli-idean keskeiset tekijät voivat muuttua paljonkin. Toisaalta pelin tuotantotiimi ei pysty tai ehdi toteuttamaan kaikkia mieleen tulleita ideoita.
Noita-pelin kehitysprosessia on kartoitettu poikkeuksellisen laajasti. Pelin esihistoria ulottuu kymmenien vuosien taakse, alkaen tekijöitä innoittaneista peleistä ja jatkuen ensimmäisiin pelintekokokeiluihin. Tästä näyttelystä saa käsityksen Noidan kehityksen pitkästä matkasta, mutta itse peli avautuu parhaiten pelaamalla ja pelaajayhteisöön osallistumalla. Noita on täynnä salaisuuksia, joiden selvittäminen on pelikokemuksen keskiössä. Mistä Noidassa on oikeasti kyse? Onko kaikki salaisuudet jo paljastettu?
Kakku on vale – videopelien ruokakulttuuria
24.1.2021 – 29.8.2021
Peliruoka voi parantaa pelihahmon terveyttä, ihastuttaa herkullisella ulkonäöllä tai olla osa pelin selviytymismekaniikkaa. Syötävät annokset ja erilaiset ruokailutavat kertovat jotain pelihahmoista ja kulttuureista, joista he ovat kotoisin. Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen suhde ruokaan, ja nämä kokemukset valuvat osaksi pelimaailmoja.
Kakku on vale -näyttely esittelee erilaisia tapoja tarkastella peliruokaa. Tutuksi tulevat varhaiset pikselikirsikat, roskiksista löytyneet voileivät, pyöreän mehukkaat melonit sekä viimeisillä voimilla lämmitetyt keittotölkit. Peliruoka on osoittautunut niin vetovoimaiseksi, että ruoanlaiton ympärille luodaan minipelejä, pelaajat omistavat kokonaisia kanavia peliruoan kokkausvideoille ja isojen pelisarjojen ruoasta julkaistaan keittokirjoja. Tervetuloa tutustumaan pelimaailman herkulliseen puoleen.
Vanhat lautapeliaarteet
8.9.2020 – 4.1.2021
Suomessa on julkaistu lautapelejä lähes 160 vuotta. Afrikan Tähden, Kimblen ja Aliaksen tuntevat lähes kaikki, mutta lautapelien alkutaival maassamme on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle. Vanhat lautapeliaarteet -näyttelyssä valokeilaan asetetaan kuusi miltei unohdettua peliä lautapelihistorian hämäristä.
Toisista todellisuuksista – Tuomas Puikkonen larp-valokuvaajana 2010–2020
9.6.2020 – 23.8.2020
Suomen pelimuseolla on ilo esitellä ensimmäistä kertaa laaja valikoima Tuomas Puikkosen valokuvia kesäkuussa aukeavassa retrospektiivissa. Näyttely on ensimmäinen laatuaan suomalaisessa museossa. Näyttelykokonaisuuden on kuratoinut valokuvataiteilija ja larp-suunnittelija Katri Lassila (TaM).
Valokuvaaja Tuomas Puikkonen aloitti larppien kuvaamisen vuonna 2010. Puikkonen koki, että monissa larp-teoksissa dokumentointipuoleen ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota, ja päätti korjata asian. Vuosien kuluessa kokeilusta muodostui kokonainen ura. Puikkonen on valokuvannut kymmenen vuoden kuluessa yli 70 larppia. Hän on kuvannut fantasiaa ja scifiä, realismia, vampyyreja, vakavia poliittisia larppeja yhtä lailla kuin kepeitä ilotteluja ja taidelarppejakin. Pääosin kuvatut työt ovat olleet suomalaisten tekijöiden teoksia.
Larpit (eli liveroolipelit tai livepelit) kehittyivät nykyiseen muotoonsa Suomessa 1990-luvun kuluessa. Larppeja on verrattu improvisoituun näytelmään, jolla ei ole katsojia. Larppien tavallisimmat esikuvat löytyvät populaarikulttuurista, elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta yhtä lailla larpit ovat vakituisessa käytössä armeijalla, lääketieteen piirissä kuin kouluissa ja museoissakin.
Pelien Kalevala
13.12.2019 – 29.3.2020
Pelien Kalevala -näyttely esittelee läpileikkauksia pelimaailman ja kalevalaisen kulttuuriperinnön yhtymäkohdista yli sadan vuoden ajalta.
Kalevala on elävää, kaikille kuuluvaa, kulttuuria. Peleissä kalevalaiseen lähdeaineistoon sekoittuu niiden julkaisuajan populaarikulttuurin virtaukset sekä taiteen eri muodot. Näyttelyn esittelemästä yhdeksästä pelistä jokaisella on yksilöllinen suhde Kalevalaan. Se herättää pohtimaan myös niiden julkaisuajan ja kohdeyleisön suhdetta kansalliseepokseemme.
Suomalaiset pelintekijät ovat saaneet innoitusta Kalevalasta vuodesta 1904 lähtien. Vuonna 1930 julkaistun Kalevala — peli Suomen lapsille -korttipelin jälkeen ei Kalevala-pelejä nähty 58:aan vuoteen, kunnes ANKH, Adventurers of the North — Kalevala Heroes (1988) toi Kalevalan uudelleen pelimaailmaan kovin erinäköisenä.
Kalevala ei ole peleille pelkkää lähdemateriaalia. Suomalaiset pelintekijät ovat elävöittäneet kalevalaista kulttuuriperintöä virkistävillä tavoilla ja sekoittaneet siihen yllättäviäkin aineksia. Viihdyttämisen lisäksi pelit ovat käyttäneet Kalevalaa oppimisen välineenä ja onpa niiden kautta myös tarkasteltu kriittisesti Kalevalan sisältöjä ja ajatuksia.
Pelikenttänä kaupunki – Geokätköilystä Harry Potteriin
13.9. – 1.12.2019
Sijaintipohjaiset pelit muuttavat kaupungin ja sen kadut, arkkitehtuurin ja esineet pelilaudaksi. Ne tuovat fyysisen ympäristön mukaan peliin pelaajien sijaintia seuraavien mobiili- ja GPS-teknologioiden avulla. Vuonna 2016 julkaistu Pokémon GO toi sijaintipohjaiset pelit osaksi valtavirtaa. Näiden pelien historia on kuitenkin paljon pidempi ja yltää aina 2000-luvun alussa tehtyihin taiteellisiin ja kaupallisiin kokeiluihin asti. Tämä näyttely esittelee tätä laajempaa historiaa alkaen geokätköilystä ja ensimmäisistä kokeellisista peleistä, kuten Can You See Me Now? ja Pac-Manhattan, ja päättyen suursuosioon, jonka ovat saavuttaneet älypuhelinsovellukset kuten Parallel Kingdom, Pokémon GO ja viimeisimpänä Harry Potter: Wizards Unite.
3583 BYTES FREE! – Kotitietokonekulttuuria
19.3. – 1.9.2019
Commodore 64 aloitti voittokulkunsa keväällä 1983. Jo ennen tätä tietokoneiden ympärille oli syntynyt Basic-ohjelmointiin hurahtaneiden harrastajien alakulttuuri. Tieto kulki suusta suuhun, datakasetit levisivät kädestä käteen ja ohjelmointi opittiin käyttöoppaista. Konemerkkien ympärille sikisi käyttäjäyhdistyksiä.
Tampereella Reima Mäkinen ja Petri Tuomola alkoivat tammikuussa 1983 julkaista lehteä nimeltä Micropost. Toimituskunnan jäsenten pöydillä piipittivät Sinclairin ja Commodoren laitteet. Myöhemmin lehden kustantajaksi perustettiin yhdistys, Suomen Mikromaakarit ry.
Kotimaiset suurilevikkiset lehdet, kuten Tekniikan Maailma ja Tietokone, käsittelivät yritysmaailman asioita. Micropost sen sijaan oli uuden aallon viihdepläjäys. Sen lukijoita kiinnostivat lähinnä pelaaminen ja laitteiden kanssa leikkiminen.
Näyttelyssä muistellaan pelidemojen, piirrosten, printtien ja muiden dokumenttien avulla aikaa, jolloin pelit oli helpompi ohjelmoida itse kuin ostaa kaupasta.
Disk Covers – C-64 ja demoskenen disketinkannet
12.10.2018 – 10.3.2019
Commodore 64 on synnyttänyt rinnalleen moninaisen ja rikkaan alakulttuurin, personoidut disketinkannet. Levykkeet saivat suojakseen taidokkaasti käsin piirrettyjä ja valokopioituja kansia, kun demo- ja kräkkiskenen harrastajaryhmät ympäri maailmaa alkoivat 1980-luvulla koristella tuotoksiaan, kuten julkaisuja ja diskettilehtiä, itse tehdyin disketinpäällisin.
Levykkeille, eli lerpuille, välttämättömät paperiset kuoret levisivät koristeluineen ennen internetiä postin välityksellä harrastajalta toiselle. Megaswäpperillä saattoi olla satoja osoitteita postituslistallaan. Lopulta disketinkuorista tuli olennainen osa C-64-kulttuuria. Commodore 64:n hyvinvoiva demoskene tuottaa julkaisujensa kylkiäisinä uusia kansia edelleenkin. Elinvoimaisen alakulttuurin teokset ovat esillä ensimmäistä kertaa Suomessa Disk Covers -näyttelyssä.
Suomen pelimuseon Studioon 12.10. avattava Disk Covers -näyttely esittelee disketinkansia 1980-luvulta aina tähän päivään. Töitä on esillä niin Suomesta kuin eri puolilta maailmaa. Näyttelyn kuratoivat Ari “Duce” Seppä ja Tommi “Electric” Musturi yhteistyössä C-64 kulttuuriin erikoistuneen Zooparty ry:n kanssa.
Kummat käsikonsolit
30.5.2018 – 7.10.2018
Kummat käsikonsolit -näyttely esittelee Pelikonepeijoonit-keräilijäryhmän Manu Pärssisen käsikonsolikokoelmaa, kertoen jokaisesta laitteesta tärkeimmät tai mielenkiintoisimmat faktat. Kummille vehkeille toimivat verrokkeina monille ne kaikkein tutuimmat, eli Nintendon valmistamat käsikonsolit.
Näissä laitteissa ei ole AppStorea eikä Google Playta, ei mikromaksuja, eikä niillä voi viestitellä kavereille – paria poikkeusta lukuunottamatta.
Näyttelyssä on esimerkkejä käsissä pidettävistä pelilaitteista aina 70-luvulta viime vuosiin asti. Keitä oli mukana kannettavan pelaamisen alkuvuosina ja mitä kaikkea taskukokoon koetettiin kutistaa? Ketkä halusivat haastaa Nintendon Game Boyn ja ketkä lähtivät aivan omille poluilleen?
Cosplay – pelistä todellisuuteen
24.3.2018 – 27.5.2018
Cosplay tarkoittaa pukuilua, eli erilaisiksi hahmoiksi pukeutumista. Cosplay mielletään usein mangaan tai animeen liittyväksi harrastukseksi, mutta hahmonsa voi yhtälailla valita peleistä, elokuvista, TV-sarjoista tai vaikkapa oikeiden henkilöiden joukosta. Cosplay-harrastus on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin vain pukuun pukeutuminen tai tapahtumissa käyminen. Cosplay – pelistä todellisuuteen -näyttelyssä on esillä kolme pukua, sekä runsaasti valokuvia ja harrastajien kertomia tarinoita.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Cosvision ry:n ja Lunatar Cosplayn kanssa. Cosvision ry on yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista cosplay-harrastusta. Yhdistys tuottaa muun muassa vuosittain cosplayn suomenmestaruuskisat, toteuttaa useita erilaisia cosplay-projekteja kuten järjestää cosplay-kisoja ja toteuttaa cosplay-promootioita.
Kuvaaja: Timo Virtanen
Cosplay-harrastaja: Noora Cosplay
Hahmo: Tyrande Whisperwind / Heroes of the Storm
Minun pelihistoriani 2018
16.1.2018 – 11.3.2018
Jokaisella meistä on oma, arvokas pelihistoria. Lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuudesta vanhuuteenkin asti vietämme aikaa lelujen, leikkien ja pelien parissa. Pelaamme ja leikimme yksin ja yhdessä, vanhempiemme, lastemme, sukulaistemme, ystäviemme ja tuntemattomien kanssa.
Minun pelihistoriani -näyttely esittelee kolmentoista suomalaisen peli-, leikki- ja leluhistoriaa sanoin ja kuvin. Omannäköiset henkilökuvat tuovat esille, kuinka seurapelit, videopelit, lelut, pehmoeläimet, joukkuepelit, roolipelit ja pihaleikit ovat kulkeneet mukana muovaamassa jokaisen lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta sekä elämän tärkeimpiä perhe- ja ystävyyssuhteita.
Pelit-lehden 25-vuotisjuhlanäyttely
24.10.2017 – 14.1.2018.
Pelit on yksi vanhimmista edelleen ilmestyvistä pelilehdistä maailmassa ja osa elävää suomalaista pelihistoriaa. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi maaliskuussa 1992 ja siitä lähtien se on vaikuttanut keskusteluun peleistä kulttuurimuotona.
Lehden suunnittelivat päätoimittaja Tuija Lindén ja toimittaja Niko Nirvi 90-luvun alussa. Ideana oli tehdä huolellisia ja pitkiä arvosteluita peleistä, mutta myös taustoittaa pelimaailmaa ja sen ilmiöitä. Sitä lehti tavoittelee edelleen, vaikka päätoimittaja Tuija Lindén astui tänä vuonna sivuun päätoimittajan paikaltaan.
Näyttelyn on toteuttanut Pelit-lehden nykyinen toimituskunta.
Kuva: Pelit-lehti
Masters of Pixel Art
22.8. – 22.10.2017
Masters of Pixel Art on Klas Benjaminssonin (AKA Prowler) kokoama näyttely Commodore 64:lle ja Amigalle tehdyistä hienoimmista pikseliluomuksista.
Ropecon – Pelaajilta pelaajille
23.5.2017 – 13.8.2017
Ropecon – Pelajiilta pelaajille -näyttely kertoo, miten pienen harrastajakunnan kerääntymisestä on kasvanut Euroopan suurin vapaaehtoisvoimin järjestettävä roolipelitapahtuma. Näyttelyssä esitellään Ropeconin ja suomalaisen roolipelikulttuurin vahvaa yhteisöllisyyttä ja harrastuksen monimuotoisuutta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Ropecon ry:n, Suomen pelimuseon ja Espoon kaupunginmuseon kanssa.
Ropecon-näyttelyn yhteydessä järjestetään 10.6.2017 rooli- ja lautapelitapahtuma Pelicon.
P.O.L.L.E.N – Tuotannon Askeleet
21.3.2017 – 21.5.2017
P.O.L.L.E.N on MINDFIELD GAMESIN huhtikuussa 2016 julkaisema tieteisseikkailupeli, joka on myös yksi pelimuseon esittelemistä 100 suomalaisesta pelistä. Siinä yritetään pelihahmon näkökulmasta katsottuna selvittää, mitä autioituneella avaruusasemalla on tapahtunut. Pelin tuotanto kesti yli kaksi vuotta ja peli muuttui matkan varrella useaan otteeseen.
Näyttely esittelee P.O.L.L.E.N -pelin kehittymistä tuotannon aikana. Esillä on kuvaruutukuvia pelin eri versioista, sekä pelin suunnitteludokumentteja. Peliä varten kirjoitettiin yli 300 sivua taustatarinaa ja suunnitelmia, sekä tuotettiin satoja grafiikkaobjekteja ja toiminnallisia pelillisiä järjestelmiä. Osa näistä suunnitelmista ei koskaan päätynyt paperilta eteenpäin. Osa tuotettiin valmiiksi, mutta jätettiin lopulta pois erinäisistä syistä. Keräämisen ja karsinnan lopputuloksena on ainutlaatuinen peli, joka tarjoaa pelaajalleen monipuolisen toiminnallisen ympäristön, jonka tutkimiseen voi kuluttaa tuntikausia. Parhaimmillaan pelin tunnelma on virtuaalitodellisuuslaitteistojen kanssa.